“Johan­nes Enc­kell (1989)“Enc­kell, J. (1989): Psy­koa­na­lyyt­ti­nen lähes­ty­mis­ta­pa per­hee­seen. Per­he­te­ra­pia.” on puhu­nut sii­tä, kuin­ka poti­lail­la on tera­pia­ti­lan­tees­sa mah­dol­li­suus “syös­tä tera­peut­ti alas skit­so­pa­ra­noi­di­sen desin­tegroi­dun koke­muk­sen ja toi­min­nan tasol­le”, jot­ta tera­peut­ti itse sai­si ymmär­tä­mi­sen edel­lyt­tä­män elä­myk­sel­li­sen kos­ke­tuk­sen poti­lai­den­sa pii­lo­ta­jun­taan. Tera­peu­tin var­si­nai­nen työ poti­lai­den aut­ta­mi­sek­si on nime­no­maan sii­nä, että hän pys­tyy aina uudel­leen sisäi­ses­ti palaut­ta­maan itsen­sä koos­tu­neem­mal­le tasol­le. Siten hän voi edel­leen yhdis­tel­lä aluk­si eril­li­sil­tä näyt­tä­viä asioi­ta ymmär­ret­tä­väk­si koko­nai­suu­dek­si ja näin palaut­taa myös kykyn­sä aja­tel­la. Enc­kell on toden­nut ole­van ilmeis­tä, ettei tämä taan­tu­man ja edis­ty­mi­sen hei­lu­ri­lii­ke ole tera­peu­til­le mikään help­po ja yksin­ker­tai­nen teh­tä­vä.” #

Arp­po, Pölö­nen & Sito­lah­ti: Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pian perus­teet (ala­vii­te oma­ni) #

Tämä on kyl­lä lois­ta­va kir­ja. Suo­raan asian yti­mes­sä (enim­mäk­seen, kyl­lä täs­tä­kin jaa­rit­te­li­joi­ta ja haa­hui­li­joi­ta löy­tyy). #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.10. 14:20[/klo] Kor­ja­sin vial­li­set polut ja vii­la­sin ulkoasua.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]15.10.2005 16:04[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]24.1.2007 10:19[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Vii­mei­nen­kin ala­mä­ki on nyt koko­naan sula. Sit­ruu­na­per­ho­set heräi­lee, edel­lis­kä­ve­lyl­lä näin kak­si ja tänään kol­me. #

Jos­ta­kin pät­käh­ti pää­hän The Hot Chick -elo­ku­va. Olen nyt näh­nyt sen kah­des­ti lin­ja-auto­mat­kal­la poh­joi­ses­ta kotiin, ja ällis­tyk­sek­se­ni en ole sitä miel­tä, että kysees­sä oli­si maa­il­man huo­noin elo­ku­va. Itse asias­sa Big Troublekin oli pal­jon huo­nom­pi, huo­li­mat­ta Knox­vil­lesta. Vähän aikaa hie­roin kyl­lä sil­miä­ni että tun­nis­tin­ko sen nyt oikein, ja oikeas­taan vas­ta jäl­kim­mäi­sel­lä ker­ral­la, kun kat­soin lop­pu­teks­tit, saa­toin sen uskoa. Se mies osaa kyl­lä pukeu­tua. #

Toi­nen ällis­tys oli, että myös­kään Piraa­tit ei ollu paha. Ei nyt maa­il­man lois­ta­vin elo­ku­va­kaan, ja luu­len, että mikä­li jat­ko-osa kos­kaan toteu­tuu, niin sen­kin kor­kein­taan kat­soo lin­ja-auto­mat­kal­la pakos­ta, mut­ta ykkö­sen juo­ni­au­kot ja muut mokat ei olleet niin sil­miin­pis­tä­viä että ne olis häi­rit­se­väs­ti hypän­neet sil­mil­le edes toi­sel­la kat­so­mis­ker­ral­la. #

Sit­ten tuli mie­leen Kon­gin­kan­gas­ta ohit­taes­sa että lie­kö ne Express­bus­seis­sa jos­kus näyt­tä­neet Speediä? Muu­ta­ma kynt­ti­lä paloi vie­lä tien vie­rel­lä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15.10.2005 16:02[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Pois­tin kap­pa­leen, jon­ka idea­na oli Lii­ken­ne­tur­va-link­ki, joka ei enää toi­mi. Vaih­doin sit­ruu­na­per­hos­lin­kin, kun enti­nen ei toiminut.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]24.1.2007 10:07[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja muu­tin link­ke­jä osoit­ta­maan Wikipediaan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

No jos tämän opuk­sen perus­teel­la oli­sin ollu tera­pi­aa valit­se­mas­sa niin tus­kin oli­sin ryh­mä­te­ra­pi­aan pää­ty­nyt. #

“Psy­ko­te­ra­pia­ryh­mäs­sä ihmi­nen uskal­tau­tuu näyt­tä­mään toi­sil­le sel­lai­sia puo­lia itses­tään, joil­ta mie­luus­ti aiem­min on sul­ke­nut omat­kin sil­män­sä. Paran­ta­va koke­mus syn­tyy sii­tä, että ryh­mä ei hyl­kää sinua, vaik­ka oli­sit­kin välil­lä han­ka­la, mus­ta­suk­kai­nen tai pik­ku­mai­nen. […] #

Jokai­sen tapa toi­mia ihmis­suh­teis­saan tulee ryh­mäs­sä näky­viin, ja toi­set anta­vat sii­tä palau­tet­ta. Näin ihmi­nen tulee vähi­tel­len itse tie­toi­sek­si sii­tä, mil­lä taval­la hän on mui­den ihmis­ten kans­sa. Enää ei tar­vit­se ihme­tel­lä, ‘mik­si minul­le käy aina näin.’ Ryh­mä on myös tur­val­li­nen paik­ka kokeil­la uuden­lais­ta käyt­täy­ty­mis­tä. #

Ryh­mäs­sä jokai­nen voi har­joi­tel­la itsel­le tar­peel­li­sia sosi­aa­li­sia tai­to­ja: arka opet­te­lee sano­maan mie­li­pi­teen­sä, suu­las har­jaan­tuu kuu­le­maan mui­ta, aina myön­ty­väi­nen roh­kais­tuu sano­maan ei.” #

“Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pia - mil­lai­sen roo­lin otan ryh­mäs­sä” ( [#] Tii­na Tik­ka­nen: Psy­ko­te­ra­piao­pas) #

En tun­nis­ta tuos­ta sitä mitä itse olen koke­nut, en ollen­kaan. Siis voin kuvi­tel­la, että jol­lain tasol­la tuo pitää ehkä paik­kan­sa kog­ni­tii­vi­ses­sa ryh­mä­te­ra­pias­sa, mut­ta sitä­kään en kuvai­si tuol­la taval­la jos haluai­sin sii­tä olen­nai­sim­man tuo­da esiin. Toki en ole ollut ryh­mäs­sä nyt kuin puo­li vuot­ta, mut­ta sil­ti­kin minus­ta pitäi­si olla itses­tään­sel­vää kenel­le tahan­sa, että ei tuom­moi­sel­la tera­pial­la saa­tai­si aikaan mitään tulok­sia. Ja sil­ti ryh­mä­te­ra­pia on jat­ku­vas­ti yksi­lö­te­ra­pian kus­tan­nuk­sel­la suo­si­tum­pi mikä näkyy muun muas­sa Kelan tera­pia­ra­ho­jen suun­taa­mi­ses­ta siihen.Joku sai­si pot­kia Kelan web­mas­te­rin tajut­to­mak­si idioot­ti­mai­sis­ta javasc­ript-vali­kois­ta jot­ka ei toi­mi Fire­foxis­sa mis­tä syys­tä tähän en voi lin­ka­ta tie­dot­tei­ta. Niin­pä kuvaus on päin pyl­lyn­rei­jän­sil­mää. #

Sen sijaan täs­sä seu­raa­vas­sa sit­ten on kuvaus joka jo kolah­taa. #

“Tera­peut­ti­sen pro­ses­sin ydin on sisäis­ten objek­ti­suh­tei­den muo­vaa­mi­nen, mikä tapah­tuu suu­rel­ta osin sijoit­ta­van samas­tu­mi­sen kaut­ta. Se, voi­ko tämä pro­ses­si joh­taa ymmär­tä­vään vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, riip­puu tera­peu­tin kyvys­tä olla säi­liö­nä poti­laan sijoi­tuk­sil­le.” #

[#] Arp­po, Pölö­nen, Sito­lah­ti (toim.): Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pian perus­teet (koros­tus oma­ni) #

[#] Eli jos yrit­täi­sin dek­ryp­ta­ta tuon: suh­tees­saan ryh­mään sen jäse­ne­nä ole­va ihmi­nen käyt­tää (ikäi­sen­sä kehi­tys­ta­soon näh­den) alkeel­li­sia kei­no­ja, eli omien omi­nai­suuk­sien­sa jaka­mis­ta nii­den sie­det­tä­vyy­den tai tar­peel­li­suu­den perus­teel­la, ja sie­tä­mät­tö­mien tai tar­peel­lis­ten (eli mah­dol­li­ses­ti uha­na­lais­ten, arvok­kai­den) omi­nai­suuk­sien sijoit­ta­mis­taSijoit­ta­vas­ta samas­tu­mi­ses­ta tämä kir­jan luku käyt­tää myös kryp­tis­tä nimi­tys­tä pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio, mut­ta sen (ja objek­ti­suh­teen) suu­rem­paan sana­hie­nos­te­luun sii­nä ei sor­ru­ta. mui­hin ryh­män jäse­niin ja tera­peut­tiin. #

Ensi­si­jai­ses­ti tämä sijoit­ta­mi­nen tapah­tuu tie­tys­ti kysei­sen hen­ki­lön omas­sa pääs­sä, mut­ta samal­la taval­la kuin vau­va suh­tees­sa äitiin­sä, pahoin­voi­va ihmi­nen kyke­nee siir­tä­mään oman pahan olon­sa toi­seen ihmi­seen myös todel­li­suu­des­sa. Sit­ten aika­naan tera­peut­ti (ja mah­dol­li­ses­ti ja toi­vot­ta­vas­ti myös muut sii­hen kyke­ne­vät vas­taa­not­ta­jat) palaut­ta­vat nämä tun­teet, mut­ta eivät sel­lai­si­naan vaan työs­tet­tyi­nä, antaen samal­la ikään kuin mal­lin, jon­ka alku­pe­räi­nen tun­teen ‘pulaut­ta­ja’ sit­ten sisäis­tää uute­na, oma­na, kyp­sem­pä­nä tapa­naan käsi­tel­lä tämä tun­ne jat­kos­sa itse­näi­ses­ti ilman tar­vet­ta syös­tä se uudel­leen kans­saih­mi­siin sel­lai­se­naan — mikä tera­pia­ryh­män tapai­sen kei­no­te­koi­sen ympä­ris­tön ulko­puo­lel­la hänet toden­nä­köi­ses­ti on sosi­aa­li­sis­sa suh­teis­sa pat­ti­ti­lan­tei­siin syök­se­nyt­kin. #

Ei puhet­ta­kaan mis­tään lap­sel­li­ses­ta “ker­ro, sinua ei tor­ju­ta, niin heti on parem­pi olo”. #

Minus­ta on kum­mal­lis­ta että niin­kin kiin­nos­tu­nut kuin olen psy­ko­lo­gias­ta aina ollut, tämä on ensim­mäi­nen ker­ta kun näen noin yksin­ker­tai­sen selos­tuk­sen sii­tä, mitä tera­pias­sa todel­la tapahtuu.Tämä ei ollut ryh­mä­te­ra­pias­pe­si­fi­nen vaan yleen­sä psy­ko­te­ra­pi­aan päte­vä seli­tys. Ja kyl­lä, olen tie­toi­nen että on ole­mas­sa eri kou­lu­kun­tia joi­den näke­mys tera­pian vai­ku­tus­ta­vas­ta on eri. Mikä tär­kein­tä, tämä seli­tys on samal­la täy­sin uskot­ta­va, eli sii­nä ei vedo­ta mihin­kään mys­ti­siin olen­toi­hin tai käsit­tei­siin, joi­den mer­ki­tyk­ses­sä nii­den käyt­tä­jä itse­kin hor­juu. Toki seli­tys oli pal­jon pitem­pi koko­nai­suu­des­saan kuin tuo lai­naus, mut­ta sil­ti­kin sen koko pituus oli vain 10 sivua. #

En sano että tuo on ainut meka­nis­mi joka vai­kut­taa, tai edes, että se on lopul­li­nen totuus, mut­ta aina­kin se on yksi minun jär­jel­lä­ni aja­tel­tu­na mah­dol­li­nen meka­nis­mi, eli mate­maa­ti­kon sanoin: “rat­kai­su on ole­mas­sa!” #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]4.8. 0:15[/klo] Nyky­ai­kais­tin tek­niik­kaa ja viit­taus­ta­paa. Kelan web­mas­te­rin hau­kut siir­sin alaviitteeseen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]13.10. 14:04[/klo] Vii­la­sin ulkoa­sua ja kor­ja­sin jon­kin ver­ran viit­tauk­sia (Jyväs­ky­län kir­jas­tot kuu­lu­vat nyt Aalto-kirjastoihin).[/muokkaus]
[muokkaus][klo]5.7. 20:49[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]23.1.2007 15:49[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]24.1. 12:29[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin sijoit­ta­vaa samas­tu­mis­ta sel­vit­te­le­vän kap­pa­lee­ni alkuun.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Tämä kir­ja sisäl­tää pal­jon ame­rik­ka­lai­sia huu­haa­jut­tu­ja ja enim­mäk­seen tyl­sää luet­ta­vaa 70-luvul­ta, mut­ta alku­puo­lel­la Rui­ten­beck esit­tää mie­len­kiin­toi­sen (jos­kin aika roh­keas­ti yksin­ker­tais­ta­val­ta kuu­los­ta­van) aja­tuk­sen uudes­ta poti­las­tyy­pis­tä: #

“On hyvin toden­nä­köis­tä, että kaik­kien ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pian muo­to­jen nopea nousu joh­tuu sii­tä, että yksi­lö­te­ra­pia ei yleen­sä ole pys­ty­nyt tyy­dyt­tä­mään monien psy­ko­te­ra­peut­tien luok­se parin vii­me vuo­si­kym­me­nen aika­na hakeu­tu­neen uuden poti­las­tyy­pin tar­pei­ta. […] Nämä uuden­tyyp­pi­set poti­laat puhu­vat epä­mää­räi­ses­ti omis­ta ja tois­ten vai­keuk­sis­ta, vaik­ka he yleen­sä ovat suh­teel­li­sen suju­via kie­lel­li­ses­sä ilmai­sus­saan, he elä­vät tyy­ty­mät­tö­myy­den ilma­pii­ris­sä, he ovat ylei­ses­ti tyy­ty­mät­tö­miä sii­hen, mil­lä taval­la asiat ovat, eikä heil­lä ole taka­naan pal­jon­kaan sel­lais­ta, mihin tukeu­tua. Hei­dän lap­suu­den muis­ton­sa eivät vält­tä­mät­tä ole trau­maat­ti­sia tai edes kovin huo­no­ja, mut­ta heil­lä ei ole pal­jon­kaan sel­lais­ta, mis­tä he oli­si­vat onnel­li­sia. He toi­mi­vat suh­teel­li­sen hyvin työs­sään ja maa­il­mas­sa yleen­sä, mut­ta heis­sä ei ole sitä lähei­syy­den ja läm­mön tun­tua, joka kuu­luu täy­si­pai­noi­sen onnen ja tyy­dy­tyk­sen ainek­siin. Heis­sä kai­kis­sa on jota­kin mekaa­nis­ta, ja voi olla että tämä kaik­ki kuu­luu ylei­se­nä piir­tee­nä mei­dän nykyi­seen kult­tuu­riim­me. #

Rol­lo May kir­joit­ti täs­tä jon­kin aikaa sit­ten ja sanoi: ‘On pal­jon todis­tei­ta sii­tä, että eris­ty­nei­syy­den ja maa­il­mas­ta vie­raan­tu­mi­sen tun­tees­ta kär­si­vät pait­si sai­raat myös luke­mat­to­mat »nor­maa­lit» mei­dän aikam­me ihmi­set.’ Vai­kut­taa ilmei­sel­tä, että yksi­löp­sy­ko­te­ra­pia ei oikein ole pys­ty­nyt toi­mi­maan tämän tyyp­pis­ten poti­lai­den kans­sa. Uusi poti­las ei sopi­nut mihin­kään klas­si­seen kaa­vaan. Kyl­lä­hän kaik­ki nämä poti­laat ovat hyvin­kin haluk­kai­ta puhu­maan itses­tään, men­nei­syy­des­tään ja … van­hem­mis­taan, mut­ta aut­taa­ko se? Kos­ka täs­sä on kysy­mys ongel­mis­ta, jot­ka ovat pää­asias­sa sosi­aa­li­siin suh­tei­siin liit­ty­viä ja juon­tu­vat mei­dän nykyi­sen yhteis­kun­tam­me nopeis­ta muu­tok­sis­ta, niin on sel­vää, että yksi­löl­li­sen psy­koa­na­lyyt­ti­sen tera­pian mene­tel­mät eivät täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa ole riit­tä­viä eivät­kä käyt­tö­kel­poi­sia. #

Näis­tä uuden­tyyp­pi­sis­tä poti­lais­ta voi­daan teh­dä eräi­tä yleis­tyk­siä. Ensik­si­kin he ovat yleen­sä suh­teel­li­sen pas­sii­vi­sia vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­saan tois­ten ihmis­ten kans­sa. Itse asias­sa he eivät edes tie­dä, mitä puo­len­sa pitä­mi­nen mer­kit­see. He ovat usein tot­tu­neet odot­ta­maan, että heil­le sano­taan, mitä hei­dän pitää teh­dä sen sijaan, että he itse ottai­si­vat sii­tä sel­vän ja teki­si­vät rat­kai­su­ja. Näi­den poti­lai­den kans­sa kes­kus­tel­taes­sa jou­tuu häm­mäs­tyen totea­maan, että aktii­vi­nen valin­ta ja pää­tös­ten teke­mi­nen omas­sa elä­mäs­sä on heil­le vie­ras­ta. Suo­raa koh­taa­mis­ta ja valin­taa (rat­kai­sun teke­mis­tä) koros­ta­van eksis­ten­tia­lis­ti­sen tera­pian veto­voi­ma on osoi­tuk­se­na sii­tä, että näil­lä ihmi­sil­lä on tar­pei­ta, joi­ta yhteis­kun­ta jos­sa he elä­vät ei ole pys­ty­nyt tyy­dyt­tä­mään.” #

[#] Hendrik M. Rui­ten­beek: Paran­ta­vat ryh­mät (May-nimen koros­tus oma­ni) #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]4.8. 0:40[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tekniikoita.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]15.10.2005 15:49[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Pois­tin tek­ni­siä ongel­mia sivun­neen kap­pa­leen. Lisä­sin iki­lin­kin kir­jan esit­te­le­väl­le riville.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]23.1.2007 15:24[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Vii­la­sin ensim­mäi­sen virk­keen alkua.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #