Erään lorun loppu
#67. Keskiviikko, 26. toukokuuta 2004 klo 17.35.58, kirjoittanut Jani. 1
Paradoksaalista kyllä - elämästään halusi kirjoittaa silloin eniten, kun siinä oli vähiten sisältöä. […] Ehkä alan kirjoittamaan taas päiväkirjaa, jos ja kun elämässä kohtaa suuri surku, ahdistus ja masennus. Toivottavasti ei ainakaan lähiaikoina. #
Jean9 #
Joskus terapiassa kun kerroin käsityksiäni elämästä, se aiheutti huvittuneisuuden ohella joltakulta kommentin, että ne kuulostavat suorastaan asenteelta. Näin ilmeisesti verrattuna siihen, miten masentuneiden puheet yleensä (esimerkiksi tuossakin ryhmässä) kielivät ennemminkin epärealistisen huonosta minäkuvasta (“minä olen huono”, “ei minulta mikään onnistu” jne.) kuin tiedostetummalla tasolla olevista valinnoista. #
Johtuen ehkä siitä, että minulla todellakin on se tietty asenne (tiedän sen), tuon tyyppiset kirjoitukset tuntuvat pahalta, koska niissä puolestaan rivien väliin kätkeytyy se asenne, että “surku, ahdistus ja masennus” ovat jotain ylimääräistä, jokin oman minän ulkopuolelta sen normaalia toimintaa häiritsevä tekijä, josta eroon päästyään ihminen vasta voi saada ‘Elämän’, vastakohtana päiväkirjan pitämiselle ja muulle minimaaliselle toiminnalle joka on mahdollista[alaviite]Väitän tosiaankin, että sellainen toiminta, jota esimerkiksi itse omaksi elämäkseni nimitän, ei todellakaan ole mahdollista kaikille. Se on sosiaaliselle yhtä mahdotonta, kuin itselleni on mahdotonta elää sosiaalista elämää. Tyypillinen sosiaalisen ihmisen käsitys eristäytyjän elämästä lienee, että siinä tulee hulluksi. Itse tulin hulluksi lähinnä säälittäviksi jääneissä yrityksissäni elää sosiaalista elämää. Silti minulla ei ole mitään tarvetta luokitella sosiaalista elämää eläviä ihmisiä itseni alapuolisiksi.[/alaviite] vain masentuneelle tai muista syistä fyysis-sosiaalisista[alaviite]Käytän keinotekoista sanayhdistelmähirviötä korostaakseni sitä, että myös ei-fyysisesti ja ei-reaaliaikaisesti tapahtuva sosiaalisten suhteiden hoito (sähköposti tms.) on sosiaalista toimintaa, mutta joka sekin halutaan puristaa jossakin arvoasteikossa fyysisen, välittömän sosiaalisen toiminnan alapuolelle.[/alaviite] kuvioista eristäytyvälle, ja jota ei missään tapauksessa pidä kutsua elämäksi. #
Tämä puolestaan on tietysti huono asia siksi, että tuo elämä-käsite on ladattu ensin täyteen positiivista varausta, mikä tekee siitä tavoiteltavan asian, ja taas kun jotkin asiat jätetään sen käsitteen sateenvarjon alta pois, ovat sellaisia asioita tekevät ihmiset luusereita, ‘Elämän’ pyhästä hyvyydestä vaille jääjiä. Ja kuten tämänkin kappaleen kielen kankeudesta voi päätellä, on kuitenkin todellisuudessa lähes mahdotonta viitata vaille jääjienkään toimintaan käyttämättä täsmälleen samaa elämä-sanaa kuin mitä sen omahyväisesti itselleen ja kaltaisilleen omivat tahtoisivat vain omasta toiminnastaan käytettävän. #
Niinpä lisäänkin nyt tämän ladatun ‘Elämä’-käsitteen boikottilistalleni. #
Vaikka, kuten useimmilla, minullakin on tarve luokitella ihmisiä, minulla ei ole tarvetta tehdä sitä siten, että käyttämäni nimitykset asettaisivat näitä luokkia keskinäiseen arvo- tai valtasuhteeseen, puhumattakaan siitä, että rakentaisin luokitteluni niin hämärälle ja toisaalta säälittävällekin perustalle kuin viriliteetti. #
Hetkinen, valehtelin. On yksi poikkeus: olen valmis manipuloimaan todellisuutta käsitteiden vääristelyllä siltä osin, että ihmiset, jotka tekevät niin minkä muun tahansa ihmisryhmän suhteen, ansaitsevat itse joutua tasan saman manipuloinnin kohteeksi, ja julmimmilla mahdollisilla tavoilla. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2005-10-14 9:37[/klo] Muotoilin WP:lle.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2010-10-11 17:55[/klo] Päivitin tyyliä, korvasin mädänneen Jaakob-linkin Internet Archiven kopiolla.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
moi kaikki hyvät maat kukoistaa mummola on sentään järjis viel mut eise mitään.……