Hellraiser treffeillä
#260. Keskiviikko, 7. heinäkuuta 2004 klo 21.25.41, kirjoittanut Jani. 1
Jostain syystä eksyn toistuvasti lukemaan Lord Boredomin spekulointeja mahdollisista ihmissuhteista. Ehkä tunnistan itseni miehen vahvasti teoreettisesta tavasta lähestyä asioita konkreettisen tekojen sijasta. #
Lordin pohdiskelut siitä, kannattaisiko treffeillä katsella Hellraiseria, saivat minut tuhertamaan kommentteihin sen verran rivejä, että katsoin lopulta parhaaksi siivota enimmän osan sieltä tänne ja haaskata niillä näin omaa levytilaani. #
Sivistyksessäni on Hellraiserin mentävä aukko, mutta sen perusteella, mitä siitä tiedän, sanoisin, että ei sitä ainakaan naisseuraa varoittamatta kannata laittaa pyörimään. Jos mahdollisia naisseuralaisia ja äärimmäisen elokuvan (oli se sitten kauhua, taidetta, scifiä tai mitä tahansa) katsomisen seurauksia jaotellaan, niin ainakin seuraavat skenaariot tulevat mieleen: #
- Nainen ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa, eikä haluakaan nähdä. Jos kyseessä on yksi mielielokuvistasi, mitkä ovat mahdollisuudet löytää ylipäänsä mitään yhteisiä keskustelunaiheita tällaisen ihmisen kanssa?
- Nainen ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta on avoin uusille kokemuksille. Riippumatta siitä, pitääkö hän elokuvasta sen nähtyään tai ei, häntä kiinnostaa (rakentava) keskustelu siitä, miksi ja miten näkemyksenne eroavat.
- Nainen on nähnyt kyseisen elokuvan ja se on yksi hänenkin mielielokuvistaan. Teillä on todennäköisesti tällöin paljon muutakin yhteistä, mikä voi olla vahva lähtökohta varsin läheisellekin suhteelle.
Tämän perusteella voisi vetää kaksi toisilleen vastakkaista linjaa elokuvavalinnan suhteen: #
- Vuokraa jonkin suurten massojen hyvänä pitämän elokuvan[alaviite]Tai “laajalti arvostetun klassikon”, kuten Elämätön asian ilmaisee.[/alaviite], jolloin ei ole vaaraa siitä, että mahdollisessa mielipiteidenvaihdossa juuri katsotusta elokuvasta kärjistyisi se, miten erilaisia ihmisiä olette eivätkä henkilökemianne pelaa yhteen laisinkaan. Suositeltava valinta lienee Sormusten herran tai jonkin muun useampiosaisen sarjan ensimmäinen osa, jolloin jälkimmäisten osien katsominen on hyvä tekosyy elokuvaillan uusimiselle.
- Ottaa hyllystä jonkin itselle mieluisan ja samalla vahvasti mielipiteitä jakavan elokuvan (vaikkapa jonkin ns. kulttikuvan) ja tarttuu härkää sarvista, eli luotaa toisen näkemyksiä sen avulla heti pintaa syvemmältä — meni sitten syteen taikka saveen.
Elämättömän vaihtoehto (pyydetään naista tuomaan elokuva) vierittää koko ongelman näppärästi pois omista käsistä, mutta väittäisin, että vähänkään terävämpi nainen näkee suunnitelman läpi ja haistaa pelkurin. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]25.5.[/klo] 22:26 Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä. Kohdistin TM-linkin tarkemmin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
[…] Tästä syystä varmaankin ensimmäiset varsinaiset ja sittemmin myös kestävimmiksi osoittautuneet ihastukseni olivatkin Lord ja Olento. […]