Terapeutti ja Prometheus osa 1/2: syytös
#259. Keskiviikko, 7. heinäkuuta 2004 klo 23.57.40, kirjoittanut Jani. 0
Mahtavaa lukea, kuinka joku muukin pyörittelee päässään kuviteltuja vihollisia. Bussikuskit ovat varmaan hyvinkin tavallisia agressiofantasioiden kohteita. Tai ainakin nyt tiedän toisenkin tapauksen itseni lisäksi.Joskaan omat fantasiani eivät pääty masokistisesti kuten ihmisolennolla vaan sadistisesti. #
Joskus minua kummastuttaa se, miten vähän terapiassa käyvät ihmiset tuntuvat tietävän sen aikana tapahtuvista prosesseista (transferenssi, projektiivinen identifikaatio ja niin edelleen). En toki väitä olevani itsekään niistä perillä täysin, mutta minä olen kuitenkin tietoinen niiden olemassaolosta. Olin jossain määrin ennen oman terapian alkua, ja siltä osin, kuin en ollut, otin selvää mahdollisimman pian. Ajoittain jopa kykenen huomaamaan niiden tapahtumisen itsessäni. #
Toisinaan ne taas ovat hyvin ilmeisiä muissa. Siitä, että he itse eivät niitä silloinkaan huomaa, tiedän, etteivät he ole perillä niiden olemassaolostakaan. Se on minusta kummallista. Vielä kummallisempaa on kuitenkin se, että terapeutti ei juurikaan oma-aloitteisesti tee missään vaiheessa selkoa näistä käsitteistä, joihin nojaten hän työtään tekee. #
Lääkäristä on ehkä yleensä huono johtaa analogiaa terapeuttiin, mutta tämä on minusta jotakuinkin sama, kuin jos lääkäri aloittaisi toimenpiteen potilaan kanssa kertomatta tälle, mistä on kysymys, ja miten lääkäri uskoo toimenpiteen olevan potilaan ongelmissa avuksi. Toki sellaisiakin lääkäreitä varmasti on, mutta toivoisin kuitenkin heidän olevan poikkeus, ja ammattikuntansa huonoimpia edustajia. Terapeuteista saamani käsityksen mukaan heidän ammatinharjoittamisessaan tämä mekanismien salaperäisyys on kuitenkin enemmänkin sääntö kuin poikkeus. #
Sen ymmärrän, että koska kommunikointi, ja varsinkin asiakkaan[alaviite]Tai potilaan, koulukunnasta riippuen.[/alaviite] kommunikointi on terapiassa nimenomaan toimenpide eikä niinkään kommunikointia joistain sen ulkopuolisista toimenpiteistä, se halutaan pitää ikään kuin mahdollisimman puhtaana kaikesta muusta käytöstä, jollaista toimenpiteistä keskustelu terapeutin aloitteesta olisi. Samasta syystä terapeutit yleensäkin ovat enimmäkseen hiljaa ja antavat asiakkaalle mahdollisimman paljon tilaa. Mutta koska terapiaa ei voida edes käynnistää ilman valmistelevaa kommunikointia, ei ole niin, etteikö myös itse prosessin kuvailuun sen ulkopuolelta (eli ennen terapian alkua) olisi tilaisuutta. #
Sen jälkeen, eli itse terapiassa terapeutti voisi vetäytyä mahdollisimman vähäiseen rooliin myös tämän asian suhteen, eli antaa valmiiden omien vastaustensa sijasta tilaa asiakkaan tekemille tulkinnoille myöskin tästä asiasta. Esimerkiksi transferenssin merkityksen selvittämisestä on paljon helpompi luistaa (“Mikä on sinun käsityksesi sen merkityksestä?”) kuin vaikkapa kysymyksestä terapiakerran siirtämisestä tai sovitun ajan mieleenpalauttamisesta. #
Läheskään kaikkia nämä prosessit eivät tällä tavalla ulkoa tarkasteltuina varmastikaan kiinnostaisi, ja vielä harvemmat niitä ehkä täysin ymmärtäisivät, mutta niiden selvittäminen ehkä tyydyttäisi jonkinlaisen tarpeen meissä, joita ne kiinnostavat. Ainakin itse kokisin olevani paremmin perillä siitä, mitä terapiassa milloinkin tapahtuu, jos voisin liittää mielessäni hapuilevat, nykyisellään sinne vain itse kirjoista etsimäni käsitteet johonkin, mikä on tullut suoraan terapiaprosessin mystisestä kantaäitihahmosta. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]23.5.[/klo] 14:52 Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #