Mik­si syy­tän tera­peut­tia salai­suuk­sien pii­lot­te­lus­ta? #

Syy sii­hen, mik­si tämä aihe on pin­nal­la nyt, on yksin­ker­tai­ses­ti sii­nä, että se oli pin­nal­la jo aiem­min tänä päi­vä­nä Rii­tan kans­sa käy­dyn puhe­lin­kes­kus­te­lun myö­tä. Itse aihee­seen (salai­lu) ei ole mitään tila­päis­tä syy­tä, vaan olen aina vihan­nut sitä. Sanoes­sa­ni “aina” tar­koi­tan tie­tys­ti “pie­nes­tä saak­ka”: koin suun­nat­to­ma­na vää­ryy­te­nä sen, kun jot­kin asiat (ns. aikuis­ten asiat) sul­jet­tiin minul­ta pois, kos­ka olin lap­si. #

Osit­tain sik­si olen ikään kuin fik­sau­tu­nut nime­no­maan tuo­hon lap­sen osaa­ni, eli olen peterpanmaisesti[alaviite]Minä kui­ten­kin vihaan Peter Pan -satua. Peter Pan on vain lap­si, eikä lap­si ole riit­tä­vän tur­val­li­nen tuki lap­sel­le. Tar­vi­taan jotain enem­män, putoa­mat­ta kui­ten­kaan sii­hen ansaan, että tul­tai­siin aikui­sek­si. Sik­si Pro­met­heus on sopi­vam­pi vertauskohde.[/alaviite] päät­tä­nyt, etten kos­kaan tule­kaan aikui­sek­si. Niin teke­mäl­lä loik­kai­sin vihol­lis­lei­riin ja pet­täi­sin pait­si oman tuol­loi­sen pie­nen itse­ni, myös kaik­ki maa­il­man muut lap­set, jot­ka ovat heil­tä asioi­ta salai­le­vien aikuis­ten armoil­la. Ehkä täs­tä syys­tä ymmär­rän lap­sia, ja lap­set usein pitä­vät minus­ta. #

Vaik­ka olen omak­su­nut rajo­ja aset­ta­van aikui­sen roo­lia jon­kin ver­ran (ja se oli todel­la vai­kea pro­ses­si), lap­set kui­ten­kin koke­vat, etten ase­ta itseä­ni hei­dän ylä­puo­lel­leen tar­peet­to­mas­ti. Pyrin aina vas­taa­maan kaik­kiin minul­le esi­tet­tyi­hin kysy­myk­siin (oman tie­to­ni rajois­sa) ja sen lisäk­si selit­tä­mään asiat lap­sel­le ymmär­ret­tä­väl­lä taval­la. Pro­met­heuk­sen lail­la varas­tan tie­don-tulen aikuis-juma­lil­ta tuo­dak­se­ni sen ihmis-lap­sil­le. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23.5.[/klo] 14:45 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Lin­ki­tin vii­tat­tuun, aiem­paan tekstiin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #