Viisi kohtaa mustasukkaisuudesta
#246. Tiistai, 13. heinäkuuta 2004 klo 12.33.17, kirjoittanut Jani. 0
No jopas on fiksu kommentti moroskoopissa. En juurikaan olisi voinut sanoa tuota paremmin. Tosin painotukseni olisi ollut hieman toisenlainen. Anonyymi (onkohan hänellä blogia?) sanoo: #
“…mustasukkaisuuden tunnetta sinänsä ei voi välttää, joten ei sitä kannata hävetäkään.” #
Positiivinen ajattelutapa, mutta entäpä kääntöpuoli? Mustasukkaisuus on ainakin minulle yksi vaikeimmista, ellei jopa vaikein tunnetila käsiteltäväksi. Itse asiassa väitän, että juuri tuossa kommentissakin mainitusta geneettisestä ohjelmoinnista johtuen ei ole olemassakaan mitään keinoa “käsitellä” sitä; miksi ihmeessä luontoäiti olisi ampunut itseään sillä tavalla jalkaan? Tämä on ensimmäinen kohta. #
Toinen kohta on se, että mies ja nainen ovat kaksi eri ihmistä, joilla molemmilla on oma geeniperimä ja jotka näin ollen ajavat kahta toisistaan poikkeavaa päämäärää. Heidän yhteenliittymänsä on aina geenien kannalta vain tilapäinen ilmiö, jonka kesto vieläpä sekin poikkeaa sukupuolten välillä toisistaan. Miehellä päämäärän saavuttaminen vie lyhyimmillään vain joitain sekunteja, kun taas nainen joutuu uhraamaan lisääntymisensä eteen melkein kokonaisen vuoden (yhdeksän kuukautta). #
Kolmas kohta on seurausta siitä, että lisääntymisen tuloksena syntyvä jälkikasvu ei ole pelkästään toisen vanhemman perimän tulos, vaan kantaa mukanaan myös toisen osapuolen geenejä. Niinpä päätös lisääntymiskumppanista ei ole geenien kannalta yhdentekevä. Edelliskohdan takia tämä ei tuota ongelmia miehelle, jonka uhraus rajoittuu mainittuihin sekunteihin; hänen tarvitsee vain vakuuttaa kumppaniksi valitsemansa nainen oman perimänsä kelvollisuudesta. Naisen on puolestaan oltava paljon huolellisempi valinnassaan, koska sen seuraukset määrittävät sen, tulevatko hänen jatkossa mahdollisesti valinnalleen uhraamansa yhdeksän kuukautta kannattamaan. #
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, että perimän kelvollisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä yleisesti pidetään ihmisen kelvollisuutena. Itse asiassa tietoisilla ja moraalisilla päätöksillä ei juurikaan ole tekemistä tämän valinnan kanssa, vaan se tehdään jossain limbisen järjestelmän [hus.fi] syövereissä, luultavasti melko pitkälti hajujen ja muiden aistien varassa.Selitykseni on karkea yksinkertaistus. Jos haluaa hieman tarkempaa tietoa ilman näin julmettua paatosta, kannattaa lukea vaikkapa “Alastoman apinan myytti” Skepsiksen sivuilta. Vasta sen jälkeen alkaa kognitiivinen toiminta, jolla kehitetään selityksiä vanhemmille, sukulaisille ja itselle (“komea/kaunis”, “ihana”, “kiltti”, “herkkä”, “voimakas” jne). #
Neljäs kohta on isyys: miehen ei kannata uhrata resurssejaan naiseen, joka ei kanna mukanaan hänenkin geenejään, mutta niiden uhraaminen pelkästään yhteen naiseen on sekin tuhlausta. Yhdeksään kuukauteen mahtuu monta sekuntia. #
Viides kohta on äitiys: naisen ei kannata uhrata resurssejaan mieheen, joka on valmis uhraamaan omat resurssinsa pelkästään häneen. Sijoitus kiertävään pukkiin on paljon kannattavampi, koska silloin mahdollinen poikalapsi levittää hänkin äidiltä saamiaan geenejä todennäköisesti mahdollisimman laajalle. Koska itse sijoitustapahtuma vie vain nuo jo mainitut muutamat sekunnit, se ei sido naista tähän mieheen vaan sen jälkeen hän voi, ja hänen kannattaa sitoa itseensä juuri päinvastainen mies, joka uhraa resurssinsa pelkästään häneen tietämättä sijoituksensa olevan turha. #
Päätelmät
Ihminen ei ole työläismuurahainen, joka voi vain auttaa muita lisääntymään puolestaan. Valitettavan monet ihmiset on vain nitistetty sellaiseen rooliin, jonka aiheuttaman kärsimyksen he sitten nielevät uskonnon tai muun yhtä pahasti harhaisen ajattelun voimalla. Valitettavasti edellä kuvailemani luonnollinen vaihtoehto on vieläkin kivuliaampi. Mutta äiti luontohan ei piittaa ihmisen kärsimyksestä, vaan vain siitä, kuinka hyvin hänen mekanistisia päämääriään toteutetaan. #