Seitsemän ekstrat
#233. Sunnuntai, 18. heinäkuuta 2004 klo 12.24.18, kirjoittanut Jani. 0
No niin, katsoin ne eilen. Ne “leikatut kohtaukset” eivät olleet sitä, mitä kuvittelin, eli raakuuden takia leikattuja, vaan elokuvaan sisällytettyjä kohtauksia, joita oli höylätty lopullisessa versiossa murto-osaan alkuperäisestä. Ihan mielenkiintoista katseltavaa nimenomaan tällä tavalla, eli olen kyllä sitä mieltä että niiden suhteen oli tehty erittäin hyvää työtä tuossa lopullisessa versiossa; ne olivat kokonaisuudessaan kerta kaikkiaan liian pitkiä tullakseen sisällytetyksi siihen. #
Sitten ne vaihtoehtoiset loput: ilmeisesti tämä jo haukkumani viimeinen puoli minuuttia oli tosiaan lisätty jälkikäteen, eli alkuperäinen suunnitelma oli fade to black sen jälkeen, kun Millsin laukaukset ovat kajahtaneet. Syy codan lisäämiseen jäi minulle hieman epäselväksi (kello oli jotain yhden jälkeen yöllä), mutta minullekin jäi sellainen tuntuma, että jonkinlaisen ajallisen ja tempollisen feidauksen tuo tuon perään vielä kaipaa. Samalla olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että lopullisessa versiossa tässä tarkoituksessa käytetty pätkä tekee enemmän vahinkoa kuin hyvää, eikä sille esitelty vaihtoehtoja; liekö sellaisia esitettykään. #
Toinen versio oli pelkällä luonnospiirustusasteella, ja siinä Millsin sijasta Somerset ampuu Doen, mikäli tulkitsin kuvat oikein, tarkoituksenaan “pelastaa” Mills. Mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta olen kyllä todella tyytyväinen, että lopullinen valinta oli se, mikä oli. #
Loppukohtauksen olennaisen ytimen kommenttiraidalla puhunut kaveri tiivisti hyvin: tässä vaiheessa on jo muserrettu kaikki toivo minkäänlaisen tasapainon palauttamisesta. Yleisö tietää, että on loppujen lopuksi yhdentekevää, ampuuko Mills Doen, ampuuko hän itsensä, ampuuko Somerset tai ampuuko ylipäänsä kukaan — kaikki on yhdentekevää. Mikään ei voi enää hyvittää Doen tekoa niin, että kostonhimomme tulisi tyydytetyksi. “Maailmassa ei ole tarpeeksi luoteja siihen.” #
Elokuvan trailerista täytyy kyllä sanoa, että on ehkäpä epäonnistunein näkemäni traileri. Tuon perusteella olisin luultavasti jättänyt koko elokuvan katsomatta kuvitellen sitä keskiverto-actiontrilleriksi, kun se on tosiasiassa jotain ihan muuta. Tai no tietysti se varmaankin on onnistunut sikäli, että se antaa kuvan todella action-painotteisesta elokuvasta, ja houkuttelee siten paljon enemmän (amerikkalaisia) katsojia kuin elokuvalle rehellisempi, piinaava, kieroutunut, hidastempoinen (mikä ei ole negatiivinen adjektiivi) versio olisi houkutellut. #