Kommuunielämää
#208. Keskiviikko, 28. heinäkuuta 2004 klo 9.56.22, kirjoittanut Jani. 0
Seymore Butt[alaviite]Seymore Butt on valinnut mielestäni nimimerkkinsä väärin ottaen huomioon hänen mieltymyksensä. Nimimerkki kun viittaisi hiukan toisenlaisiin taipumuksiin (K18).[/alaviite] veti herneen nenäänsä kun Birdy purki lapsimies-katkeruuttaan. Myös Elämätön pani lusikkansa soppaan, ja vaikka varsinainen sota sammui jo ennen kuin oli edes kunnolla syttynytkään, kaikki kolme ehtivät näppäimistöjään paukuttaa siinä määrin tunnekuohujen vallassa että jotain olennaista ihmisten sisimmästä saatiin kerrankin irti. #
“Tämän miehet-pysyvät-poikina -olemisen takia nainen usein tuntee, että mies on vain yksi kiukutteleva kakara eli kannettava vastuu lisää.” #
Olkoonkin, että Birdyn teksti sortuu välillä paatoksellisuuteen ja saarnaukseen[alaviite]Tosin siitähän tässä arvostuksessani on kysymys, että vasta, kun ihmiset antavat tuntojensa tulla pidäkkeettömästi sormilta näppäimistön kautta bittiavaruuteen, syntyy mielenkiintoista luettavaa.[/alaviite], hän on mielestäni huolissaan ihan hyvästä syystä. Omassa kokemuspiirissäni, joka ei ole mitenkään järin valtava, mutta ei täysin olematonkaan, tilanne on juuri kuvatunlainen 90 %:ssa tapauksista. Sen kääntöpuolena tosin on mainittava, että näissä 90 %:ssa miehen lapsellinen käyttäytyminen saa 100 %:sen tuen siltä ‘puolisona’ olevalta naiselta. Kyseessä on jonkinlainen kieroutunut symbioottinen suhde, missä mies leikkii lapsikatraan toiseksivanhinta ja nainen vanhinta, tai ties mitä kummallista. Vaikka nainen saattaakin esittää äidin roolia, kyseessä on vain esitys, koska eihän aikuiselle ihmiselle voi kuitenkaan viime kädessä olla äiti. #
Lisäksi tämä on nähdäkseni jostakin kumman syystä hyvin suomalainen ilmiö. En väitä etteikö tätä olisi muuallakin (mieleen tulevat ainakin välimeren maiden vahvat äitinaishahmot), mutta mielestäni tässä perverssissä symbioosissa on yksi selitys sille valitettavan suomalaiselle ilmiölle, missä mies tappaa puolison (+ lapset) ja sen jälkeen itsensä. Jos väkivaltainen mies ei olisi tuosta puolisosta riippuvainen, hänellä #
- ei ehkä olisi syytä tappaa tätä alun alkujaankaan (mustasukkaisuuden tai muun, teon välittömänä motiivina olevan tunteenpuuskan ollessa vähemmän hallitseva)
- ei ainakaan olisi niin pakottavaa tarvettaa tappaa teon jälkeen itseään, kuin ilmeisen selvästi kuvion stereotypiaan ehdottomana loppukaneettina kuuluu.
“Koko saatanan kasvatusmafia on valjastettu valvomaan, että kaikki lapset on pyntätty 2+-lehden ohjeitten mukaan kehdosta limudiskoon ja että kaikilla on oikean merkkinen nenäliina taskussa.” #
Seymore astuu persoonattomien, me täältä toimituksesta -kirjoitustensa sfääreistä alas kuolevaisten joukkoon ja purkaa agressioitaan kuin mies, kiroten ja yleistäen. Ja sekös minua viihdyttää! Seymoren yleensä niin siloitellut, kirurgintarkan sanan säilän sivallukset ovat nekin miellyttävää luettavaa vaihteluna paljon yleisemmästä henkilökohtaisesta tyylistäTästä toisinaan jopa piinallisen henkilökohtaisesta kirjoitustavasta esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Tylsyyden multihuipennus., mutta minulle blogien suola on nimenomaan niiden taustalta paistava ihminen, joka ei koskaan pääse kollektiivisissa paperijulkaisuissa esille samalla tavalla kuin silloin, kun ihminen tarttuu näppäimistöön ja alkaa julkaista omaa Minä-palstaansa. #
Mitä tämä purkaus sitten minulle kertoo itse kirjoittajasta? Olettaen, että hän on todella olemassaoleva henkilö, eikä vain äärimmäisen taitavaa fiktiotaÄärimmäisen taitavan fiktion lopullisena todisteena pitäisin fiktion säilyttämisen vuoksi tässä lavastettua henkilökohtaista tuohtumusta., se paljastaa, että Birdyn kirjoitus on osunut arkaan paikkaan. Seymore ei kirjoittanut Viikonloppureklamaatiot-tekstiään pelkästään tapahtumainkuvauksena, vaan, kuten aina ennenkin, huumori on kirjoituksessa vahva, jos ei jopa sen keskeisin elementti. Birdy kuitenkin sivuuttaa kirjoituksen huumorin, ja tarttuu sen taustalla olevaan, paljon vakavampaan aiheeseen. Mielestäni hän myös tekee sen, kuten itse sanoo jälkirjoituksessaan, pyrkimättä kohdistamaan analyysiään Seymore Buttin “todelliseen” persoonaan: #
“Tämä ilmiö on toistunut aiemminkin: minä kommentoin tekstiä tai linkitän, kun jonkun teksti kuvaa esim. pelon tai ajatuksen niin hyvin. Sen jälkeen selitän viikon, etten solvannut linkatun tekstin kirjoittajaa, hänen puolisoaan tai koiraansa, tai elämäntapaansa tai automerkkiään. Eikö blogistaniassa tosiaan tajuta, että ihmiset näkevät vain tekstin - ja tekstiin, tarinan henkilöihin jne. he ottavat kantaa?” #
Vastaus on: ei tajuta. Blogaajat ovat ihmisiä, ja suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Mutta minkäs teet, kun jo tyhmyyden ensimmäinen peruslaki sanoo, että kaikki aliarvioivat tyhmien määrän. #
Vakavasti puhuen, jos todella haluaa välttää tällaisia konflikteja, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin täydellinen eristäytyminen, koska aina ja kaikessa, mitä ihminen sanoo tai tekee, hän asettaa merkityksiä ja arvostuksia, ja aina on ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, ja varsinkin, jos kuvittelee voivansa tarttua jonkun sanoissa käsiteltyihin asioihin ilman, että tarttuu samalla kyseiseen ihmiseen myös henkilökohtaisella tasolla, saa varautua siihen, että saa tuta olleensa väärässä. #
“Eli kyse onkin loppujen lopuksi siitä, että Birdyä ärsyttää, kun äiti ei saakaan aina sanella oikeaa kasvatuksen ja perhe-elämän mallia. Tämä on mielenkiintoista sikäli, että feministit yleensä kuitenkin toivovat tiukkojen perheensisäisten roolimallien murtamista. Siis sitä, että miehet osallistuisivat kasvatukseen ja lastenhoitoon siinä missä naisetkin. Kuitenkin näillä vaatimuksille, kuten Birdyn kirjoitus osoittaa, on leimallista se, että osallistumisen tulee tapahtua äidin sanelemalla tavalla. Jopa feministitkin lankeavat pitämään äitejä kasvatuksen asiantuntijoina ja miehiä toissijaisina sopeutujina.” #
Vaikka Elämättömän närkästyminen asiasta onkin hieman huvittavaa, hän nostaa kuitenkin mielestäni tässä esille tärkeitä vastanäkökulmia; näkökulmia, jotka jäisivät mainitsematta ja ehkä jopa kokonaan ajattelematta, mikäli meidän olisi tyytyminen pelkästään Birdyn hetkittäin näinkin yksisilmäisiin näkemyksiin: #
“Ja mietin, että olisikohan jonkinlainen naisten kommuunieläminen toimivampi tapa perustaa perhe - nainen voisi hankkia lapsensa geenit valikoiden, kasvattaa ne yhteisvanhemmuudella toisten äitien kanssa ja miesten kanssa harjoitettaisiin sitä parisuhdepuolta irrallaan perhe-elämästä. Kyllähän sinne kommuuniin miehiäkin mahtuisi, mutta tulisiko eka riita siitä, että mies vaatisi päivittäisen tennistuntinsa vapaaksi ja kiukuttelisi siitä, että hänen pitää aina tiskata kun ämmät vaan imettää? :)” #
Itse asiassa väitän, että “eka riita” tulisi naisten kesken niistä miehistä, jotka sinne kommuuniin mahtuisivat. #
Minun pitäisi laatia jatkuvasti elävää viittaustapaani kuvaavat säännöt jotta voisin rikkoa niitä tietoisesti. #
(No niin, näyttää siltä, että nuolaisin ennen kuin tipahti sanoessani ettei tästä sotaa tullut: alussa mainitun Moroskoopin vastineen kommenttiosiossa roiskitaan nyt mitä sattuu. Ja veikkaanpa, että Seymore itse naureskelee syrjemmällä ja katsoo uusien tilaajien kilahtelua tilille.) #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]19:10[/klo] Lisäsin kappaleen tuiskeesta moroskoopin kommenttiosastolla.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2.7.2006[/klo] Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #