Aina vain uskonnollisia jaaritteluja
#369. Tiistai, 3. elokuuta 2004 klo 11.50.00, kirjoittanut Jani. 0
Hyvä esimerkki siitä, miksi minusta uskonnoista voi olla hyötyäkin. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että joku voisi täysin oikeutetusti esittää kysymyksen “kuinka lasketaan maailmassa tietyssä ajan pisteessä vallitsevan, uskonnosta aiheutuvan kärsimyksen ja lohdutuksen määrä, ja kuinka niitä verrataan toisiinsa?” Uskonto on luonnollinen ilmiö samalla tavalla kuin vaikkapa metsäpalo; sillä on hyvät ja huonot puolensa. #
Itse asiassahan tuollainen voimakas onnen ja rauhan kokemus on varmasti todellinen, riippumatta sen kokevan ihmisen siitä tekemästä tulkinnasta, eli kokemus edeltää siitä tehtyä tulkintaa.Joskin lienee täysin mahdollista, että tulkinta voi toimia kokemuksen vahvistajana, kuten tässä tapauksessa varmaankin on käynyt. Ilman “jumala vastasi rukoukseeni” -tulkintaa kokemus olisi ehkä ollut mukava ja jännittävä, mutta ei yhtä voimakas, positiivinen ja henkilökohtaisen tuntuinen. Epätoivoisessa elämäntilanteessa oleva ihminen tulkitsee sellaisen kokemuksen varmasti todennäköisemmin uskonnollisesti kuin muutoinkin onnellista elämää elävä ihminen, koska uskonnon myötä kokemus saa muistossa jonkinlaisen pysyvyyden leiman; “jos tuo kokemus oli jumalan merkki minulle, jumala on olemassa ja näkee minut, ja ehkä sallii minun kokea tämän uudestaankin”. Jumalaton ihminen puolestaan ajattelee, että vaikka kokemus oli onnellinen, se kesti kuitenkin vain hetkensä, eikä sen jälkeen siitä enää ole jäljella kuin muisto omassa päässä. Uusia onnenkokemuksia tulee tai on tulematta, mutta ne eivät riipu tästä kokemuksesta mitenkään. #