Tutkimme pulautusta
#364. Tiistai, 3. elokuuta 2004 klo 22.26.14, kirjoittanut Jani. 1
Seuraavassa kaikki linkit ovat itseviittoisia. Olen myös nimennyt ryhmän jäsenet jamesbondmaisesti aakkosin istumajärjestyksen perusteella A:sta F:ään siten, että itse olen B. Terapeutti on M. Kaikilla on toki oikeakin nimi jonka ryhmä tuntee, tämä on siis vain tätä blogikäyttöä varten kehittämäni kooditus. #
Tapahtui viime jaksossa: E toi ryhmään itselleen häpeällisen, ja B:lle kivulloisen asian. B tuomitsi E:n jyrkkäsanaisesti, tuottaen tälle tuskaa ja tuntien siitä vieläpä sadistista mielihyvää. Tauon jälkeen tarina jatkuu, kun M tahtoo palauttaa tuon edelliskerran, ryhmän nykyisessä kokoonpanossa[alaviite]B ja eräs toinen jäsen eivät kuuluneet ryhmän alkuperäiskokoonpanoon.[/alaviite] B:n mielestä tähän asti merkittävimmän tapahtuman taas käsiteltäväksi. #
E ja B ottavat yhteen, koska E on kokenut B:n hyökkäyksen liian henkilökohtaiseksi. B puolestaan ei näe syytä korjata kantaansa. Lopulta jonkinasteiseen yhteisymmärrykseen päästään, mutta sitä ennen M on tuonut ilmi jotain, minkä B hieman jopa häpeäkseenSijoittavan samastumisen mekanismi on minulle jo entuudestaan tuttu, mutta niinpä sen vain sivuutin näppärästi heti kun sitä olisi tarvittu tapahtumien ymmärtämiseksi. huomaa ylenkatsoneensa: ehkäpä B on käyttänyt E:tä oman tuskatilansa sijoituskohteena? #
Palataanpa edelliskertaan, ja tutkitaan tapahtumia tällä kertaa B:n pään sisäpuolelta katsottuina. #
Koska B:n psyyke ei usko kestävänsä E:n toimesta tietoisuuteen palautettujen, B:n kokemuksien sille aiheuttamaa kipua, samanaikaisesti kun se kuitenkin vaatii jonkinlaista ilmausta kokemalleen loukkaukselle, se projisoi tuskatilan lähimpään sopivaan kohteeseen, joka tässä tapauksessa on mitä ilmeisimmin E, jonka ‘syytä’ tunteen pintaannousu tilanteessa on. #
Tulos: B murskaa E:n kyyneliin, ja näin B:n psyyke saa kaipaamansa ilmaisun tuskalleen joutumatta kuitenkaan itse sen kokijaksi. B tuntee tästä voimakasta mielihyvää. Arvattavasti E:lle kokemus on voimakkaan epämiellyttävä. #
Hienoa. Vai onko? #
Toistaiseksi en ole ihan varma. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että se, mitä tästä pitäisi ajatella, ei ainakaan ole se, että tekemällä toisesta omien tunteiden sylkykupin niistä pääsee kätevästi ja vieläpä oikein miellyttävästi[alaviite]Minulla oli hyvä olo vielä pitkän aikaa edelliskerran jälkeen.[/alaviite] eroon. Se mitä kirjallisuuden mukaan pitäisi tapahtua on, että minun pitäisi saada ryhmältä tai terapeutilta jossain vaiheessa tuo tunne takaisin siten, että sen mukana tulevat ikään kuin käyttöohjeet. Niiden avulla minun pitäisi sen jälkeen kyetä itse käsittelemään tuo tunne ilman, että minun tarvitsee sitä tuolla tavalla ulostaa sellaisenaan toisen päälle. #
Se, tuleeko niin käymään, lepää M:n, E:n ja muun ryhmän harteilla siltä osin, että tuon emootion olen nyt ulos pullauttanut, kun en sen kanssa kerran yksinäni toimeen tullut. #
“Se, voiko tämä prosessi johtaa ymmärtävään vuorovaikutukseen, riippuu terapeutin kyvystä olla säiliönä potilaan sijoituksille.” #
Arppo, Pölönen, Sitolahti: Ryhmäpsykoterapian perusteetSivunumeroa en näköjään valitettavasti ole ottanut ylös. #
Nyt se teoria pannaan koetukselle. Ensimmäinen tappoteräni on singottu kohti kanssaryhmäläistä, ja nyt nähdään, kaatuuko uhrini koristen verta, vai tekeekö hän salamannopean väistöliikkeen ja torjunnan, ja sinkoaa aseeni takaisin minua päin. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]26.6.[/klo] 10:33 Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]14.10.[/klo] 10:32 Viilasin tyyliä, korjasin typoja ja sen sellaista.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
[…] vain kaksi muuta ryhmäläistä, James Bond -luokittelussani A ja C, olivat ryhmässä. Muut olivat jättäneet tulematta. A ja C alkoivat puhua kolmannesta […]