Koin­pa taas jär­ky­tyk­sen heti aamus­ta kun tun­te­ma­ton nume­ro (ei siis näky­mä­tön, vaan tun­te­ma­ton) soit­ti. Mikä oli vie­lä pahem­pi jär­ky­tys, niin se oli ääni men­nei­syy­des­tä: ohjel­mis­ton lin­jan­joh­ta­ja RAmk:sta. No se vain toi tuu­lah­duk­sen amk:n hel­lyt­tä­väs­tä hol­hous­kult­tuu­ris­ta ja tie­dus­te­li, että jat­kan­ko, vai onko kysees­sä ereh­dys kun en ole ilmoit­tau­tu­nut vii­mei­seen ilmoit­tau­tu­mis­päi­vään (tänään) men­nes­sä. #

Vii­me vuo­den olin siel­lä vie­lä kir­joil­la pois­sao­le­va­na mut­ta tänä syk­sy­nä en ole muis­ta­nut koko asi­aa. Sil­ti tun­tui pahal­ta sanoa, että en ole aikeis­sa jat­kaa siel­lä, kos­ka se oli erään­lai­nen lopul­li­nen nau­la yhden tähä­nas­ti­sis­ta opis­ke­lu­jak­sois­ta­ni onnel­li­sim­man, jos­kin myös epä­on­nek­kaim­min päät­ty­neen sel­lai­sen, ark­kuun. #

Samal­la tuo puhe­lus­ta aiheu­tu­nut pako­kau­hu kui­ten­kin muis­tut­ti myös pii­nal­li­sen elä­väs­ti nii­den opis­ke­lui­den päät­ty­mi­sen syis­tä ja sii­tä, että sii­hen, että olen jat­ku­vas­ti sai­ras­lo­mal­la ja hen­ki­ses­ti 100 % invalidi[alaviite]Ainakaan Kelan jaot­te­lu ei erot­te­le hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti inva­li­de­ja, mikä on filo­so­fi­ses­ti ihan mie­len­kiin­toi­nen, jos­kin samal­la mitä luul­ta­vim­min vain käy­tän­nöl­li­syys­pyr­ki­myk­sen sane­le­ma ratkaisu.[/alaviite] on kyl­lä hyvät, tai ehkä parem­pi sana täs­sä yhtey­des­sä on päte­vät, syyt. #