Opti­mis­ti voi­si ehkä aja­tel­la, että vii­me­öi­nen unek­si­mi­nen kie­lii sii­tä, että trau­mat nouse­vat pin­taan kun psyyk­ki­set voi­mat elpy­vät. #

Minä en tun­ne­tus­ti ole opti­mis­ti. #

Näin unta, jos­sa jos­tain syys­tä jou­duin (taas ker­ran) kas­vok­kain X:n kans­sa, ja selit­tä­mään sil­le, miten joka ker­ta, kun saan tie­tää sen nykyi­ses­tä elä­mäs­tä jota­kin, se vih­loo minua käsit­tä­mät­tö­män syväl­tä (mikä on tot­ta oikeas­sa­kin elä­mäs­sä). X kysyi, että viit­taan­ko ken­ties sii­hen, että se juo­pot­te­lee ja makaa mak­sus­ta ihmis­ten kans­sa. #

Joo, ehkä­pä oli­sin vii­tan­nut juu­ri sii­hen jos oli­sin sii­tä nimit­täin tien­nyt. #

Sen jäl­keen kävim­me läpi sen mei­dän väli­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­säm­me oikeas­sa­kin elä­mäs­sä niin taval­li­sen sanat­to­man vies­tin­nän tans­sin, jos­sa minun ilmee­ni pal­jas­taa sil­le, että jokin, mitä se sanoi, on juu­ri iske­nyt minua oikein mojo­vas­ti kipu­her­moon. Sen ilme puo­les­taan pal­jas­taa minul­le, että sil­le tosi­aan­kin val­ke­ni vas­ta minun kas­voil­ta­ni, että minä rea­goin tähän asi­aan täl­lä taval­la. Sen jäl­keen kopi­tel­laan eri­näi­sil­lä muil­la epä­us­koa, epä­toi­voa ja epä­rak­kaut­ta kuvas­ta­vil­la kas­vo­nil­meil­lä. #

Tämä oli kol­mas yhtä kivu­lias saman­tee­mai­nen uni vii­me yön aika­na ja kun tähän herä­sin seit­se­mäl­tä, niin väsy­myk­ses­tä huo­li­mat­ta ei enää teh­nyt pal­jon mie­li nuk­kua. #

Voi tämä tee­ma toi­saal­ta tul­la uniin­kin nyt vain sen takia, että val­lit­se­vien rea­li­teet­tien takia ryh­mäs­sä ilme­ne­väs­tä suku­puol­ten väli­ses­tä jän­nit­tees­tä oli puhet­ta siel­lä viimeksi.Koetin pariin ottee­seen vii­la­ta tuo­ta lauset­ta saa­dak­se­ni sii­tä kak­sois­mer­ki­tyk­sen pois, mut­ta näh­tä­väs­ti en sii­nä onnis­tu­nut, joten tar­ken­ne­taan sitä täs­sä. En siis tar­koi­ta, että siel­lä oli­si ollut puhet­ta täs­tä aihees­ta joi­den­kin siel­lä val­lit­se­vien rea­li­teet­tien takia, vaan että se suku­puol­ten väli­nen jän­ni­te joh­tuu siel­lä ilme­ne­vis­tä rea­li­tee­teis­ta, eli sii­tä yksin­ker­tai­ses­ta tosia­sias­ta, että siel­lä on molem­pien suku­puol­ten edus­ta­jia. Tai sit­ten sii­tä, että äiti koet­ti koto­na käy­des­sä­ni varo­vai­ses­ti tie­dus­tel­la, että onko minul­la mitään tie­tyn­suun­tai­sia suun­ni­tel­mia vas­tak­kai­sen suku­puo­len suh­teen. On kyl­lä, mut­ta se suun­ta ei ole se, mitä iso­van­hem­muusi­kää lähes­ty­vä van­hem­pi tie­tys­ti toi­voo, vaan juu­ri päin­vas­tai­nen. Vihaan vas­tak­kai­sen suku­puo­len edus­ta­jia ihan sii­nä mis­sä mui­ta­kin ihmi­siä. Mitään nais­suh­tei­ta minul­la ei ole eikä tule, ellen sit­ten joku kau­nis päi­vä ota itseä­ni nis­kas­ta kiin­ni ja räjäy­tä vyö­täi­sil­le­ni köy­te­tyl­lä pom­mil­la Alkon tai jon­kun juot­to­lan ja saa sii­tä palk­kiok­si pai­kan para­tii­sis­sa ja kym­me­nen neit­syt­tä, mis­tä­pä sitä kos­kaan tie­tää. #