Kävin vie­mäs­sä kuol­leen kiin­to­le­vy­ni pos­tiin (ylis­tys­lau­lu asia­kas­pa­lau­tuk­sel­le!) ja kuin ihmeen kau­pal­la bus­si oli juu­ri otta­mas­sa mat­kus­ta­jia sisään kun tulin ulos kau­pas­ta (Kel­tin­mäen Spar on asia­mies­pos­ti), joten pää­sin suju­vas­ti eli niin sano­tus­ti samaa kuu­maa sil­lä sit­ten myös kau­pun­kiin. #

Puo­li­mat­kas­sa meno­mat­kaa huo­ma­sin kui­ten­kin, etten ollut muis­ta­nut ottaa mukaan tämän van­han koneen MAC-osoi­tet­ta. #

Koe­tin onnea­ni, jos­ko oli­sin sen jos­kus napu­tel­lut Nuu­de­li­sop­paan muis­tiin, mut­ta en niin ollut teh­nyt (aina­kaan Googlen haku ei sitä löy­tä­nyt). Kai­ken hui­puk­si en pääs­syt edes säh­kö­pos­tii­ni käsik­si web­mail-liit­ty­mäl­lä, kun se väit­ti ettei tun­ne minua vaik­ka napu­tin sala­sa­nan aivan taa­tus­ti oikein, mon­ta ker­taa. Siel­lä luki että joku resurs­sion­gel­ma niil­lä­kin siel­lä on. #

Koti­mat­kal­la lin­ja-autoon nousi juop­po joka rupe­si mar­mat­taa­maan bus­si­kus­kil­le, että “s-shhä olet k-kakshh­ky­tä minuut­tia myö­hässsh­hä”. Oli­si­pa minul­la ollut ase. #

Sit­ten näin sateen­kaa­ren­vä­ri­set var­vas­su­kat nai­sen jalas­sa ja se hie­man piris­ti. Se yhdes­sä Mini-Me:n äänel­lä bus­sin puo­li­vä­lis­sä huu­dah­te­le­van vau­van kans­sa. #