Aina on ollut niin, vaik­ka aina en ole­kaan sitä tie­dos­ta­nut, että enna­kol­ta-aavis­ta­mat­to­mien ihmis­kon­tak­tien jäl­keen minä tar­vit­sen palau­tu­mi­sai­kaa yksi­näi­syy­des­sä kokeak­se­ni jäl­leen ole­va­ni eheä ja tur­vas­sa. Tehok­kaim­mil­laan palau­tu­mi­nen on hyvin nope­aa, mut­ta tehok­kaim­man palau­tu­mi­se­ni ajois­ta on jo kau­an. Nykyi­sin tyy­pil­li­sem­piä ovat äskei­sen kal­tai­set epi­so­dit, jois­sa vii­den­tois­ta kui­vaus­huo­nees­sa, jos­sa jo oli­kin joku, vie­te­tyn sekun­nin jäl­keen tar­vit­sen vii­si minuut­tia pelk­kää pai­kal­laa­no­loa ja tyh­jyy­teen, mie­lui­ten luon­nol­li­seen sel­lai­seen, tui­jot­te­lua. #