Miksi olen niin iljettävän henkilökohtainen
#386. Tiistai, 28. syyskuuta 2004 klo 11.43.46, kirjoittanut Jani. 2
Maailmassani on vikaa. Vallitsee ilmeinen ristiriita sen välillä, mitä minun elämäni on[alaviite]Tässä yhteydessä en tarkoita omituisia urbaanierakon sosiaalisia taipumuksiani, vaan täysin arkipäiväisiä asioitani.[/alaviite] ja sen, millainen on yleinen ja yhtäläinen käsitys siitä, millaista ihmiselämä on, tai mikä on kuva siitä, jonka seuraamalla julkista keskustelua ja mediaa olen siitä saanut. #
Minulla on kolme eri teoriaa tämän ilmiön mahdollisista syistä. #
- Vallitseva ristiriita on pelkästään näennäinen, ja harha on seurausta vakiintuneiden julkisen keskustelun ja tiedotuksen kanavien kapea-alaisuudesta[alaviite]Tämä puolestaan johtuu ymmärrettävästä tarpeesta karsia ja tiivistää asiat pelkästään niiden keskeisimpiin kohtiin, eikä suinkaan mistään salaliitosta.[/alaviite]
- Olen kasvanut alakulttuurissa[alaviite]Koillis- tai itälappilaisuudessa, siltä varalta, että jotakuta sattuu vielä kiinnostamaan.[/alaviite], joka arkipäiväisissä piirteissään todellakin poikkeaa siitä, mikä on valtaväestön kulttuuri
- Olen kasvanut alakulttuurissa, joka ei poikkea valtaväestön kulttuurista sanottavasti, mutta olen kasvanut sen puitteissa kieroon niin, että oman arkeni poikkeavuus on oma, omituinen ja irrallinen ilmiönsä.
Olen tämän takia kehittänyt oman strategiani tämän (ehkä näennäisen) ristiriidan ratkaisemiseksi: teen omasta arjestani osan julkista kulttuuria, jotta siinä tapauksessa, että ristiriita onkin näennäinen, se katoaisi, ja taas siinä tapauksessa, että se johtuu kulttuuritaustastani tai omista omituisuuksistani (eli yksityisestä kulttuuristani), yleinen kulttuuri tulisi lähemmäksi omaa kulttuuriani sen tiedostamisen kautta. #
Lyhyesti sanottuna propagoin oman elämäni meemiä, yritän kylvää hengellisen perimäni siementä mahdollisimman laajalle. #
[#] Ja nyt: kuinka syödään teetä ja näkkäriä oikeaoppisesti. #
Keitetään teetä, ja siihen laitetaan kolme teelusikallista sokeria. Ei kukkurallisia, vaan lusikallisia, kuten sanoin. Omaan makuuni käy mikä tahansa tee, mutta turvallisia valintoja lienevät perinteiset Liptonin keltaiset sun muut litkut. #
Näkkärin on ehdottomasti oltava täysjyvärukiista, mutta panssaroitu malli ei käy[alaviite]Näkkileipätekninen termi ei-panssaroidulle mallille näyttäisi Vaasan mukaan olevan sahapala.[/alaviite], koska se ei ime teetä. Ainut toistaiseksi löytämäni näkkäri, joka täyttää nämä vaatimukset, on Vaasan Koulunäkki. Puolikas puolikkaasta paketista (eli noin 100g) riittää pikkunälkään. #
Leipä voidellaan ja sen päälle leikataan koko leivän peittävä siivu Edam-juustoa. Tyypillisesti juustot ovat niin nysiä, että pitää leikata kaksi palaa. Kannattaa kastettaessa pitää kiinni siitä päästä, jossa on se pala, joka menee toisessa päässä olevan palan päälle. Toisin päin tehtäessä se alempi, päälle jäänyt pala tahtoo sujahtaa sinne teekuppiin. Suosittelen Valion Arkijuustoa, joka on sopivaa kaliiberia yhdeksi siivuksi leikattuna. #
Leipä siis seuraavaksi upotetaan päästään sinne teehen ja sen annetaan pehmentyä, mutta ei liikaa, jotta se ei leviä pitkin pöytiä. Juusto saa sulaa jonkin verran, mutta alussa, kun tee on vielä kuumaa, kannattaa välttää sen sulamista kokonaan, koska se vain valuu kupin pohjalle jossa se on lopulta kumimaisena köntsänä, josta ei ole mitään iloa kenellekään. #
Nautitaan. Herkullista. #
Haittapuolista mainittakoon, että näkkärin kanssa värkätessä syntyy aina järjetön määrä murusia. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2.10.[/klo] 15:28 Poistin viittauksen alaviitteestä (kts. “Umpimaalainen”).[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 15:34 Siirsin muokkaushistorian alaviitteiden alapuolelle. Lisäsin historian piilotusvekottimen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]29.11.2005[/klo] 17:21 Muotoilin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
psst. pieni pyöreä.