Tyy­li­käs­tä jäl­keä syn­tyy myös ihan van­han ajan käsi­töi­tä teke­mäl­lä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-07-30 15:19[/klo] Äsäytin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Maa­il­mas­sa­ni on vikaa. Val­lit­see ilmei­nen ris­ti­rii­ta sen välil­lä, mitä minun elä­mä­ni on[alaviite]Tässä yhtey­des­sä en tar­koi­ta omi­tui­sia urbaa­nie­ra­kon sosi­aa­li­sia tai­pu­muk­sia­ni, vaan täy­sin arki­päi­väi­siä asioitani.[/alaviite] ja sen, mil­lai­nen on ylei­nen ja yhtä­läi­nen käsi­tys sii­tä, mil­lais­ta ihmi­se­lä­mä on, tai mikä on kuva sii­tä, jon­ka seu­raa­mal­la jul­kis­ta kes­kus­te­lua ja medi­aa olen sii­tä saa­nut. #

Minul­la on kol­me eri teo­ri­aa tämän ilmiön mah­dol­li­sis­ta syis­tä. #

1. Val­lit­se­va ris­ti­rii­ta on pel­käs­tään näen­näi­nen, ja har­ha on seu­raus­ta vakiin­tu­nei­den jul­ki­sen kes­kus­te­lun ja tie­do­tuk­sen kana­vien kapea-alaisuudesta[alaviite]Tämä puo­les­taan joh­tuu ymmär­ret­tä­väs­tä tar­pees­ta kar­sia ja tii­vis­tää asiat pel­käs­tään nii­den kes­kei­sim­piin koh­tiin, eikä suin­kaan mis­tään salaliitosta.[/alaviite]
2. Olen kas­va­nut alakulttuurissa[alaviite]Koillis- tai itä­lap­pi­lai­suu­des­sa, sil­tä varal­ta, että jota­ku­ta sat­tuu vie­lä kiinnostamaan.[/alaviite], joka arki­päi­väi­sis­sä piir­teis­sään todel­la­kin poik­ke­aa sii­tä, mikä on val­ta­väes­tön kulttuuri
3. Olen kas­va­nut ala­kult­tuu­ris­sa, joka ei poik­kea val­ta­väes­tön kult­tuu­ris­ta sanot­ta­vas­ti, mut­ta olen kas­va­nut sen puit­teis­sa kie­roon niin, että oman arke­ni poik­kea­vuus on oma, omi­tui­nen ja irral­li­nen ilmiönsä.

Olen tämän takia kehit­tä­nyt oman stra­te­gia­ni tämän (ehkä näen­näi­sen) ris­ti­rii­dan rat­kai­se­mi­sek­si: teen omas­ta arjes­ta­ni osan jul­kis­ta kult­tuu­ria, jot­ta sii­nä tapauk­ses­sa, että ris­ti­rii­ta onkin näen­näi­nen, se katoai­si, ja taas sii­nä tapauk­ses­sa, että se joh­tuu kult­tuu­ri­taus­tas­ta­ni tai omis­ta omi­tui­suuk­sis­ta­ni (eli yksi­tyi­ses­tä kult­tuu­ris­ta­ni), ylei­nen kult­tuu­ri tuli­si lähem­mäk­si omaa kult­tuu­ria­ni sen tie­dos­ta­mi­sen kaut­ta. #

Lyhyes­ti sanot­tu­na pro­pa­goin oman elä­mä­ni mee­miä, yri­tän kyl­vää hen­gel­li­sen peri­mä­ni sie­men­tä mah­dol­li­sim­man laa­jal­le. #

[#] Ja nyt: kuin­ka syö­dään tee­tä ja näk­kä­riä oikeaop­pi­ses­ti. #

Kei­te­tään tee­tä, ja sii­hen lai­te­taan kol­me tee­lusi­kal­lis­ta soke­ria. Ei kuk­ku­ral­li­sia, vaan lusi­kal­li­sia, kuten sanoin. Omaan makuu­ni käy mikä tahan­sa tee, mut­ta tur­val­li­sia valin­to­ja lie­ne­vät perin­tei­set Lip­to­nin kel­tai­set sun muut lit­kut. #

Näk­kä­rin on ehdot­to­mas­ti olta­va täys­jy­vä­ru­kiis­ta, mut­ta pans­sa­roi­tu mal­li ei käy[alaviite]Näkkileipätekninen ter­mi ei-pans­sa­roi­dul­le mal­lil­le näyt­täi­si Vaa­san mukaan ole­van saha­pa­la.[/alaviite], kos­ka se ei ime tee­tä. Ainut tois­tai­sek­si löy­tä­mä­ni näk­kä­ri, joka täyt­tää nämä vaa­ti­muk­set, on Vaa­san Kou­lu­näk­ki. Puo­li­kas puo­lik­kaas­ta pake­tis­ta (eli noin 100g) riit­tää pik­ku­näl­kään. #

Lei­pä voi­del­laan ja sen pääl­le lei­ka­taan koko lei­vän peit­tä­vä sii­vu Edam-juus­toa. Tyy­pil­li­ses­ti juus­tot ovat niin nysiä, että pitää lei­ka­ta kak­si palaa. Kan­nat­taa kas­tet­taes­sa pitää kiin­ni sii­tä pääs­tä, jos­sa on se pala, joka menee toi­ses­sa pääs­sä ole­van palan pääl­le. Toi­sin päin teh­täes­sä se alem­pi, pääl­le jää­nyt pala tah­too sujah­taa sin­ne tee­kup­piin. Suo­sit­te­len Valion Arki­juus­toa, joka on sopi­vaa kalii­be­ria yhdek­si sii­vuk­si lei­kat­tu­na. #

Lei­pä siis seu­raa­vak­si upo­te­taan pääs­tään sin­ne tee­hen ja sen anne­taan peh­men­tyä, mut­ta ei lii­kaa, jot­ta se ei leviä pit­kin pöy­tiä. Juus­to saa sulaa jon­kin ver­ran, mut­ta alus­sa, kun tee on vie­lä kuu­maa, kan­nat­taa vält­tää sen sula­mis­ta koko­naan, kos­ka se vain valuu kupin poh­jal­le jos­sa se on lopul­ta kumi­mai­se­na könt­sä­nä, jos­ta ei ole mitään iloa kenel­le­kään. #

Nau­ti­taan. Her­kul­lis­ta. #

Hait­ta­puo­lis­ta mai­nit­ta­koon, että näk­kä­rin kans­sa vär­kä­tes­sä syn­tyy aina jär­je­tön mää­rä murusia. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2.10.[/klo] 15:28 Pois­tin viit­tauk­sen ala­viit­tees­tä (kts. “Umpi­maa­lai­nen”).[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 15:34 Siir­sin muok­kaus­his­to­rian ala­viit­tei­den ala­puo­lel­le. Lisä­sin his­to­rian piilotusvekottimen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]29.11.2005[/klo] 17:21 Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

“Mic­hae­la” by Eldor	“Red” by Daniel
“Dead­ly” by Eben

pho­to­SIG #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]30.9.[/klo] 23:30 Muu­tin kuva­teks­tit ja läh­de­mer­kin­nän nyky­käy­tän­nön mukaiseksi.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 15:37 Lisä­sin muu­tos­his­to­rian piilotusvekottimen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Jos syön­kin ylen ja lihon, niin vas­ta minä läs­ki­pal­lo oli­sin, jos ei lääk­keen sivu­vai­ku­tuk­siin kuu­lui­si ruo­ka­ha­lut­to­muus. Sii­tä vain ruo­al­la itse­ään­loh­dut­ta­jal­le seu­raa has­su pomp­pue­fek­ti, kun vaik­ka ei ole näl­kä, sitä haluai­si syö­dä, mut­ta vaik­ka halu­aa syö­dä, ei mitään ruo­kaa tee mie­li (so. kuin kaik­ki ruo­ka oli­si pahaa, kun nii­tä etu­kä­teen har­kit­see syö­vän­sä). Niin­pä kau­pas­sa­käyn­nis­tä, tuos­ta pää­asial­li­ses­ta urhei­lu­muo­dos­ta­ni, kehi­tän aina itsel­le­ni mojo­van ahdis­tuk­sen, kun tie­dän jo etu­kä­teen not­ku­va­ni val­mis­ruo­ka­hyl­lyn edes­sä tyh­jä kat­se sil­mis­sä­ni, yrit­täen epä­toi­voi­ses­ti hou­ku­tel­la ruo­ka­ha­lua­ni herää­mään niin, että tie­täi­sin, min­kä ruo­an tun­ke­mi­nen kur­kus­ta alas koto­na ei tun­nu vas­ten­mie­li­sel­tä. Niin lep­poi­sa pik­ku lähi­kaup­pa kuin tuo Spar onkin, en kui­ten­kaan haluai­si sei­soa siel­lä­kään päl­lis­te­le­mäs­sä viit­tä tun­tia. #

Niin­pä taas tänään­kin pyö­rin pit­kin sei­niä koto­na kun koe­tin etu­kä­teen miet­tiä, mitä siel­tä kau­pas­ta nyt täl­lä ker­taa ostai­si, mut­ta rat­kai­sin täl­lä ker­taa ongel­man poik­keuk­sel­li­ses­ti, ja pää­tin val­mis­taa itsel­le­ni tuo­ta ikiai­kais­ta opis­ke­li­ja­ruo­kaa, kei­tet­tyä maka­ro­nia. #

 #

“3-vil­jan”? “3-vil­jan”?! Mitä rii­va­tun “kol­me­vil­jan”?! Se on kol­men vil­jan eli jos nyt ei mil­lään jak­sa sitä yhtä nume­roa kir­joit­taa, niin 3:n vil­jan, tai nykyi­sem­män tavan mukaan 3 vil­jan (mikä sekin vie­lä minun sil­mäs­sä­ni vähän säräh­tää), mut­ta ei mis­sään tapauk­ses­sa “3-vil­jan”! #

Tori­non eti­ket­tio­sas­ton joh­ta­ja, tekö olet­te tämän neron­lei­mauk­sen takana?

-Kyl­lä. #

Hyvä, nyt on siis aika hie­man har­joi­tel­la oikein­kir­joi­tus­ta! Kat­so­kaa­pa seu­raa­vaa kuvaa, ja ker­to­kaa, mitä vikaa havait­set­te tei­dän tuot­teen­ne (kuvas­sa etuoi­keal­la) nimes­sä, kun ver­taat­te sitä taus­tal­la näky­vään, kir­joi­tusa­sus­saan samal­ta osin vir­heet­tö­mään Nalle-hiutalepakettiin!

-En mitäänBZZZZZZZZaa­iihh!!! #

Vää­rä vas­taus! Kat­so­kaa­pas tarkemmin!

-Ynh… noh… minä, tuo­ta… #

No luke­kaa mitä lukee sii­nä Nalle-hiutalepaketissa!

-Nel­jän vil­jan täys­jy­vä­hiu­ta­lei­ta. #

Oikein! Luke­kaa­pa nyt tei­dän etikettinne.

-Kol­menBZZZZZZZZAa­ija­ja­jaiii!!! #

Ei, ei tämä nyt oikein tun­nu teil­tä onnis­tu­van. Kat­so­kaas, mis­sä tei­dän mie­les­tän­ne Nal­le-pake­tis­sa on tuo väli­vii­va, jon­ka te olet­te mie­li­val­tai­ses­ti lait­ta­neet tuo­hon oman paket­tin­ne nume­ro kol­men ja vil­ja-sanan perään?

-No tuo­taBZZZZZZAaaaa­iiii!!! #

Ei mis­sään! Tie­dät­te­kö mitä se tar­koit­taa? Ette te tie­dä kui­ten­kaan. Se tar­koit­taa sitä, että tei­dän eti­ket­tin­ne kir­joi­tusa­su on aivan päin per­set­tä! Kuul­kaa­han, sovi­taan­pa niin, että täs­tä läh­tien tekin kir­joi­tat­te eti­ket­tiin­ne ihan suo­siol­la kir­jai­min, kuten Nal­le, että “kol­men vil­jan pas­taa”. Tois­ta­kaa nyt peräs­sä­ni: nel­jän vil­jan hiu­ta­leet, kol­men vil­jan pas­taa. Nel­jän vil­jan hiu­ta­leet, kol­men vil­jan pastaa.

-Nel­jän vil­jan hiu­ta­leet, 3-BZZZZZZZZZZZZAIAIJAIJAJAII!!! #

Ei se men­nyt oikein. Ote­taan­pa uudes­taan, tämä on ihan help­poa! Nel­jän vil­jan hiu­ta­leet, kol­men vil­jan pas­taa. Nel­jän vil­jan hiu­ta­leet, kol­men vil­jan pastaa.

-Nel­jän vil­jan hiu­ta­leet, kol­men vil­jan pas­taa. #

Hie­noa! Sil­lä taval­la, nyt­hän se jo sujuu. #

-BZZZZZAi­ai­ja­jaj! #

Hup­sis­ta, sor­mi lip­sah­ti. #