Jo pidem­män aikaa minua on vai­van­nut jon­ki­nas­tei­nen kir­joi­tusum­me­tus. Se on kui­ten­kin pel­käs­tään oire minut kam­mot­ta­val­la taval­la koko­naan nie­lais­sees­ta tur­tu­nei­suu­den tilas­ta. #

“Let me tell you why you’­re here. You’­re here because you know somet­hing. What you know you can’t explain, but you feel it. You’­ve felt it your enti­re life, that the­re’s somet­hing wrong with the world. You don’t know what it is, but it’s the­re, like a splin­ter in your mind, dri­ving you mad. It is this fee­ling that has brought you to me. Do you know what I’m tal­king about?” #

IMDb: “Memo­rable Quo­tes from The Mat­rix” #

Huo­ma­sin tämän alka­van jo pari viik­koa sit­ten, mut­ta en sil­loin vie­lä teh­nyt sii­tä kovin pal­jon mer­kin­tö­jä sen pelos­sa, että se tul­kit­tai­siin vää­rin ja yli­op­ti­mis­ti­ses­ti. Ajat­te­lin sil­loin, että pys­tyn kään­tä­mään sen ennal­leen halu­tes­sa­ni, ja uskal­sin sik­si ottaa itsel­le­ni ikään kuin hen­kis­tä lomaa sen tuo­mas­sa suo­ja­kuo­res­sa. Nyt parin vii­me päi­vän aika­na olen kau­huk­se­ni huo­man­nut, että vaik­ka oli­sin­kin tuol­loin sii­hen kyen­nyt (mis­tä nyt en ole niin var­ma), enää en. Lisäk­si se on muut­tu­nut pel­käs­tä suo­ja­kuo­res­ta todel­li­sen oman mie­le­ni sisuk­siin­sa muser­ta­vak­si puris­ti­mek­si, enkä pää­se miten­kään pakoon! Tämä on hir­vit­tä­vä ja hir­vit­tä­vän ahdis­ta­va tun­ne; on kuin huk­kui­si, kuin mil­joo­na vie­ras­ta ään­tä hau­tai­si alleen oma­ni. #

“The pill you took is part of a trace pro­gram. It’s desig­ned to dis­rupt your input/output car­rier sig­nal so we can pin­point your loca­tion.” #

ed. #

Jos tätä on “para­ne­mi­nen”, niin minä en halua “paran­tua”. Alus­ta asti minä olen pelän­nyt vain sitä, että masen­nuk­ses­ta ei ole muu­ta ulos­pää­syä kuin van­han, nyt elä­vän kuol­leen minän hyl­kää­mi­nen, ja elät­tä­nyt oikeas­taan tera­pian suh­teen vain yhtä toi­voa: sitä, että se tar­joai­si jon­kin muun kei­non löy­tää elä­män­ha­lu uudes­taan. Kos­ka jos niin on, että van­han minän pet­tä­mi­nen on ainut tie, ei minun sil­mis­sä­ni ole mitään eroa tera­pian, uskoon­tu­le­mi­sen, psy­koo­sin ja aivo­pe­sun meka­nis­meis­sa. Kaik­ki toi­mi­vat van­han pet­tä­mi­sel­lä, ja kaik­ki ovat näin ollen yhtä vihat­ta­via. #

Näh­tä­väs­ti ei ole ole­mas­sa rat­kai­sua sil­le ongel­mal­le, että yhtä vah­va kuin on halu­ni säi­lyt­tää psyyk­ki­nen jat­ku­vuu­te­ni, on halu­ni kat­kais­ta fyy­si­nen jat­ku­vuu­te­ni. Jäl­kim­mäi­sen saat­ta­mi­nen tasa­pai­noon edel­li­sen kans­sa on ongel­ma, ei edel­li­sen saat­ta­mi­nen tasa­pai­noon jäl­kim­mäi­sen kans­sa, mihin nyt miel­tä­ni tun­nu­taan piis­kat­ta­van. #

Kun­pa voi­sin sitee­ra­ta täs­sä koh­das­sa Mat­rixia vetääk­se­ni yhtä­suu­ruus­merk­ke­jä minän kuo­le­man ja ihmi­sen kyt­ken­nöis­tä irrot­ta­mi­sen välil­le, mut­ta se oli­si nurin­ku­ri­suu­des­saan hal­ven­ta­vaa sekä elo­ku­val­le että todel­li­suu­del­le. Toi­nen osu­va ana­lo­gia kui­ten­kin löy­tyy: vas­ta­syn­ty­nei­den ravit­se­mi­nen nes­te­mäi­seen muo­toon muu­te­tuil­la kuol­leil­la. Tera­pi­aa voi­tai­siin puo­les­taan ver­ra­ta irrot­ta­mi­sel­le päin­vas­tai­seen tapah­tu­maan: har­has­sa itse­kin asu­va tera­peut­ti yrit­tää har­haut­taa mei­tä, spon­taa­nis­ti tai olo­suh­tei­den pakos­ta herän­nei­tä, jot­ta todel­li­set minät voi­daan kyt­keä takai­sin let­kui­hin. Toi­sin kuin elo­ku­vas­sa, tähän tapah­tu­maan ei kui­ten­kaan tar­vi­ta mitään ulko­puo­li­sia toi­mi­joi­ta. Ihmis­mie­li hoi­taa itse oman tuhoa­mi­sen­sa tai, kuten tämän epä­py­hän sakra­men­tin yli­pa­pit sitä var­mas­ti mie­luum­min nimit­täi­si­vät, pelas­ta­mi­sen­sa. #

“I’m trying to free your mind, Neo. But I can only show you the door. You’­re the one that has to walk through it.” #

ed. #

Jokai­nen kyt­key­ty­mi­nen on uuden hen­ki­lö­koh­tai­sen vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­den luo­mis­ta­pah­tu­ma ja jokai­nen luo­duis­ta todel­li­suuk­sis­ta on yhtä val­heel­li­nen, har­ha­maa­il­ma, eikä mikään takaa sitä, ettei­kö siel­tä jäl­leen löy­täi­si tie­tä ulos sit­ten­kin, vaik­ka sin­ne takai­sin haluai­si. Ja mik­si edes halu­ta? Tus­kan, tuhon, kär­si­myk­sen ja hävi­tyk­sen kaoot­ti­nen, mie­le­tön ja ihmis­mie­lel­le sie­tä­mä­tön elä­vän kuol­leen elä­män todel­li­suus on ainut todel­li­nen todel­li­suus, ja sen todel­li­suus on juu­ri se att­ri­buut­ti, joka sii­tä tekee ihmis­mie­lel­le sie­tä­mät­tö­män. #

“I didn’t say it would be easy, Neo. I just said it would be the truth.” #

ed. #

Minä valit­sen ennem­min hul­luu­den todel­li­suu­des­sa kuin nor­maa­liu­den val­he­maa­il­mas­sa. #

Kat­so myös jäl­ki­kir­joi­tuk­set: “Irvi­ku­van jäl­ki­kir­joi­tus I”, “Irvi­ku­van jäl­ki­kir­joi­tus II” ja “Irvi­ku­van jäl­ki­kir­joi­tus III”. Olen lisäk­si aiem­min­kin käsi­tel­lyt samaa aihet­ta epä­suo­ras­ti. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.10.[/klo] 10:47 Lisä­sin viit­tauk­set jäl­ki­kir­joi­tuk­siin sekä Oja­sen kir­jaa käsit­te­le­vään merkintään.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.10.[/klo] 12:46 Lisä­sin muu­tos­his­to­rian pii­lo­tus­ve­kot­ti­men. Muo­toi­lin his­to­rian päi­vä­mää­rät vuodettomiksi.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]13.1.2006[/klo] 15:56 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]25.1.2009[/klo] 16:39 Päi­vi­tin tyy­liä ja lin­kit. Kät­kin kuvat.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #