Jemo­ryn tuo­te­sar­jai­dea muis­tut­ti minua omas­ta tämän­päi­väi­ses­tä ideas­ta­ni, jon­ka sain tänään tis­ka­tes­sa, kun tote­sin ilok­se­ni, että vuo­si sit­ten oste­tus­ta kesä­kuk­kais­tuok­sui­ses­ta Fai­rys­ta on enää kol­mas­osa pul­loa jäl­jel­lä. Tämän haju­her­mo­ja koet­te­le­van huo­non han­kin­nan (jos­ta, mikä­li en vää­rin muis­ta, on osal­taan myös kiit­tä­mi­nen X:ää, joka sil­loin vie­lä vai­kut­ti näis­sä tis­ki­pii­reis­sä) mie­les­sä­ki­roa­mi­nen tuot­ti täl­lä ker­taa luo­va­na tulok­se­naan seu­raa­van idean: #

Väi­tän, että jo alkai­si pint­ty­nein­kin mies­puo­li­nen tis­ki­lus­mu oma-aloit­tei­sek­si näil­lä tuok­suil­la. Eihän se ole mikään ihme, että tis­kaa­mi­nen on vas­ten­mie­lis­tä, jos tis­kiai­ne­pul­lon avaa­mi­nen tun­tuu sil­tä kuin sata wun­der­bau­mia tun­get­tai­siin sie­rai­meen yhtä­ai­kai­ses­ti! #