Aatsa
#528. Keskiviikko, 20. lokakuuta 2004 klo 17.15.22, kirjoittanut Jani. 3
“Aatsa
Ensimmäinen, kaikkein pienin aavistus siitä, että jokin jossakin on mennyt kammottavalla tavalla pieleen. Ks myös hyytiälä ja holappa.” #[#] Douglas Adams, John Lloyd: Elimäen tarkoitus, s. 9 #
Nykyisin en koe näitä enää läheskään niin usein kuin vaikkapa vielä vuosi sitten, mutta aina silloin tällöin vieläkin, kuten tänään. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]1.11.2005 11:34[/klo] Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]23.9.2007 18:28[/klo] Nykyaikaistin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
[…] Näen sekopäisiä, tuskaisia ja itkuisia unia, enkä vieläkään muista niistä mitään ylöskirjoitettavaksi riittävän selkeää. Juuri tällä hetkellä minusta tuntuu, että jotain odottamatonta ja pahaa tapahtuu hetkenä minä tahansa. Odotan koko ajan saavani puhelun jostain tuntemattomasta numerosta tai jotain kammottavaa postia Kelasta tai ties mitä. Pilvilinnoista paksulla sormella sohivan mielikuvitusolennon kiitos, että ovikelloni ei ole soinut vähään aikaan. […]