“Olen edel­leen jär­kyt­ty­nyt fak­tas­ta, että nämä maa­na­lai­set, pom­me­ja väker­rel­leet ihmi­set tun­tu­vat lähei­sem­mil­tä kuin suu­rin osa tun­te­mis­ta­ni “kun­non ihmi­sis­tä” - jot­ka siis mie­les­tä­ni ovat aika rois­to­ja ja lok­ke­ja, itse­kes­kei­siä pas­ko­ja (myös minä, siis).” #

Veloe­na #

Joten­kin minä vais­to­sin alus­ta asti, että täs­sä on ihmi­nen, jon­ka käsi­tys ihmi­sis­tä vas­taa mel­ko pit­käl­ti omaa­ni. Mut­ta ensim­mäis­tä ker­taa kuu­len lok­kia käy­tet­tä­vän hauk­ku­ma­sa­na­na! #

“Hel­ve­tin kaa­to­paik­ka­lin­tu, per­ke­le”, oli joku toden­nut vuon­na 1995, kun Arja Havak­ka oli soi­nut radios­sa kuusi­kym­men­tä ker­taa päi­väs­sä koko kesän. #