Kunnianloukkaus, julkisuus, minä
#479. Lauantai, 30. lokakuuta 2004 klo 12.57.59, kirjoittanut Jani. 0
“Kunnianloukkauksena rangaistavaa on toisen halventaminen myös muuten kuin valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisellä. Kysymys voi olla loukkaavista luonnehdinnoista, kuvista, halventavista eleistä, nöyryyttävästä koskettelusta jne. Koulupoika, joka lähetti luokkatoverilleen sähköpostissa kuvakoosteen, jossa tytön pää oli liitetty pornomallin alastomaan vartaloon, tuomittiin solvauksesta. […] #
Ankarakaan julkinen arvostelu ei sellaisenaan ole rangaistava kunnianloukkaus. Sananvapauden olennainen osa on laaja arvostelun vapaus. […Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen] mukaan sananvapaus ei koske vain tietoja ja ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai välinpitämättömästi, vaan myös sellaisia, jotka »loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain väestön osaa«. #
[…] 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Julkisessa toiminnassa mukana olevien ivallinenkaan kritiikki ei siis yleensä ole rangaistavaa. #
Vuortama, Kerosuo, s. 86-87 #
Tämä kunnianloukkausasia on minusta aina ollut mielenkiintoinen, koska siinä on ilmiselvästi kyse melkoisen veteen piirretystä viivasta. Ratkaisevaa loukkauksen rangaistavuuden kannalta tuntuu tuon perusteella olevan loukatun henkilön sen toiminnan julkisuus, johon arvostelu kohdistuu. Minä tulkitsen tämän siten, että esimerkiksi Tatu Vanhasen vertaaminen Hitleriin on tiukasti sananvapauden suojaavien rajojen sisäpuolella. Jos taas arvostelisin miehen kykyjä perheenisänä tai aviomiehenä, astuisin rajojen ulkopuolelle siitäkin huolimatta, että ärsytyskynnykseni olisi ylittynyt hänen ‘tieteellisten’ edesottamustensa johdosta. #
…josta voikin johtaa helposti mielenkiintoisia, lisää hämärtäviä, spekulatiivisia tilanteita. Oletetaanpa, että perheitä tutkivan henkilön julkisesti esittämät näkemykset perheistä olisivat mielestäni aivan päin persettä. Kritisoisin näitä näkemyksiä hyökkäämällä nimenomaan sitä vastaan, mitä tämän kyseisen tutkijan perheestä julkisesti tiedetään — tai peräti sitä vastaan, mitä uskoisin itse tietäväni siitä yksityisesti. Onko mahdollisesti suunnattoman loukkaavakin kritiikkini silloin katsottavissa tämän ihmisen julkisen vai yksityisen elämän arvosteluksi, koska nämä kaksi mitä ilmeisemmin hänen elämässään ovat ainakin osin päällekkäisiä? #
“Jotkut tiedemiehet haluavat pitää tieteelliset näkemyksensä ja arkielämänsä erillään. Jotkut voivat olla biologeja koko viikon ja käydä kirkossa sunnuntaina, tai olle fyysikkoja koko elämänsä ajan ja uskoa pääsevänsä kuolemansa jälkeen taivaaseen. Mutta minä en pysty erottamaan tiedettäni siitä, miten ylipäätään elän elämääni. Jos näkemykseni ihmisluonnosta on se, ettei sisällämme ole mitään tietoista minää, silloin minun on elettävä sen mukaan — muuten koko tämä teoriani on turha ja hengetön. Mutta kuinka »minä« voin elää ikään kuin minua ei olisi olemassa, ja kuka tekisi sellaisen valinnan?” #
[#] Susan Blackmore: Meemit - kulttuurigeenit, s. 325 #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]15.5. 18:40[/klo] Muotoilin WP:lle.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17.5. 18:59[/klo] Nykyaikaistin tyyliä. Luokittelin. Poistin linkin Art Housen sivuille; saisivat tehdä kunnon url:t.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #