Tänään meil­lä tääl­lä Sini­sen kir­jan mar­gi­naa­lis­sa on tut­ki­van šur­na­mis­lin päi­vä. (Kiin­nit­tä­kää huo­mion­ne “me tääl­tä toi­mi­tuk­ses­ta sane­lem­me” -asen­tee­seen, jon­ka me alam­me jo olla hyvin omak­su­neet kovas­ti ihai­le­mis­tam­me blo­geis­ta.) #

Olem­me pereh­ty­neet var­sin­kin tähän Naa­mioi­den taka­nan vih­jai­le­vas­ti aloit­ta­maan kes­kus­te­luun verk­ko­häi­ri­köin­nin ilmiös­tä, jos­ta myös­kin The Butt Ugly Weblog loi­he lausu­maan rak­ka’u­den­tun­nus­tuk­sen­sa ohel­la myös­kin jon­kin­lais­ta sovel­let­tua kar­man lakia: “sen saa mitä sijoit­taa” (Suo­men­nos oma­ni. Suo­men­nos kan­kea. -suom. huom.). #

Näi­den poh­jal­ta tah­dom­me nyt tääl­tä lausua oman masen­ta­van mant­ram­me ja mitä nöy­rit­tö­mim­män mie­li­pi­teem­me asias­ta: olkoon pirui­lu, vit­tui­lu, tois­ten här­nää­mi­nen ja kiusaa­mi­nen miten tahan­sa jul­ma ja täl­le pahal­le maa­il­mal­le omi­nai­nen ilmiö, se on kui­ten­kin tämän pahan maa­il­man ilmiö, eivät­kä ihmi­set muu­tu, vaik­ka meni­si mil­joo­na vuot­ta, eikä todel­la­kaan ole tulos­sa mitään parem­paa maa­il­maa, niin kuin kris­til­li­nen kai­ku Naa­mioi­den kom­ment­ti­pals­tal­la huo­les­tut­ta­vas­ti tah­too antaa ymmär­tää. #

Maa­il­mas­sa ei saa sitä mitä tilaa. Elä­mää voi elää ikään kuin niin oli­si, ja niin voi itsen­sä upot­taa lume­to­del­li­suu­teen, jol­loin sään­tö alkaa elää omaa elä­mään­sä, mut­ta se on sil­ti pelk­kää lumet­ta. Aina kun tämä lume­maa­il­ma säröi­lee, ihmi­nen tun­tee kipua, surua, pet­ty­mys­tä. Ja nii­hin het­kiin sisäl­tyy se vii­saus, jon­ka nämä vas­ta­vuo­roi­sen rak­kau­den ja kris­til­lis-Kan­ti­lais-But­ti­lais-Hen­ry­läi­sen kate­go­ri­sen impe­ra­tii­vin toi­vet­ta elät­tä­vät tah­toi­si­vat niin visus­ti sul­kea muu­toin niin mai­nios­ti toi­mi­val­ta vai­kut­ta­van maa­il­man­sa ja elä­män­kat­so­muk­sen­sa ulko­puo­lel­le: että maa­il­man kaoot­ti­nen ja kau­nis, mus­ta puo­li on yhtä tär­keä, olen­nai­nen ja tar­peel­li­nen, ellei jopa tär­keäm­pi, olen­nai­sem­pi ja tar­peel­li­sem­pi osa sitä kuin ne muu­ta­mat sään­nö­mu­kai­suu­den ja jär­jel­li­syy­den rumat syö­pä­pe­säk­keet. #

Lopuk­si tah­dom­me vie­lä asi­aan­kuu­lu­vas­ti vedo­ta val­ko­tak­ki­siin auk­to­ri­teet­tei­hin, jot­ka täl­lä ker­taa ovat ihan koti­mai­sia, eivät­kä sveit­si­läi­ses­tä labo­ra­to­rios­ta. #

“Kaoot­ti­suu­den taus­tal­la ovat jos­kus ver­kos­sa liik­ku­vat häi­ri­köt. Verk­ko­häi­ri­köin­ti (engl. fla­ming) on tut­ki­mus­ten mukaan säh­kö­pos­tis­sa ja verk­ko­kes­kus­te­lus­sa ylei­sem­pää kuin kas­vok­kai­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Se ope­ra­tio­na­li­soi­daan epä­koh­te­liai­den lausun­to­jen, kiro­sa­no­jen, flirt­tai­lun, »huu­dah­dus­ten«, toi­siin koh­dis­tu­vien tun­teen­pur­kaus­ten ja super­la­tii­vien käy­töl­lä vies­teis­sä […]. Tais­te­lun­ha­lui­suus, viha, kateus, egois­ti­suus, viih­teel­li­syys ja pin­nal­li­suus pyr­ki­vät toi­mi­maan pro­ses­sia hajot­ta­vi­na (dis­si­pa­tii­vi­si­na) voi­mi­na. #

Kaoot­ti­suu­den mer­ki­tys asian­tun­ti­juu­den raken­tu­mi­ses­sa on sil­ti mie­len­kiin­toi­nen luo­van toi­min­nan näkö­kul­mas­ta. Kes­kus­te­lun sat­tu­man­va­rai­suus ja luo­vuus mah­dol­lis­ta­vat uusien näkö­kul­mien ja ideoi­den esiin nouse­mi­sen, mikä joh­taa jos­kus yllät­tä­viin ongal­man­rat­kai­sui­hin ja par­haim­mil­laan aivan uusiin inno­vaa­tioi­hin […].” #

Rau­li Haa­ta­ja, Juk­ka Pert­tu­la: Asian­tun­ti­juu­den tuot­ta­mi­nen nuor­ten Inter­net-kes­kus­te­lua­lu­eel­la, Psy­ko­lo­gia 05/2004, s. 366 #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.3. 21:25[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #