Jani on (alaston) apina
#639. Lauantai, 27. marraskuuta 2004 klo 20.58.30, kirjoittanut Jani. 0
“[Desmond] Morrisin mukaan tanssiminen simuloi toisille ihmisille seksuaalisia kykyjä tarpeeksi neutraalisti, jotta sitä voidaan harjoittaa julkisella paikalla.” #
Ha! Tiesinhän minä sen! Tiesin! #
No, oikeastaan minä en tunne Desmond Morrisia riittävästi voidakseni arvioida sanansa luotettavuutta. Kirjojaan päällisin puolin (otsikot, kuvitukset, takakansitekstit) vilkuilemalla olen kylläkin muodostanut niistä ennakkoluulon, jonka mukaan niiden sisältö on lähinnä amerikkalaistapaisen, uskonnollisväritteisen ihmiskuvan särkemisen tarkoituksessa kärjistettyä, populisoitua Lorenzia. #
Mainittakoon, että tämä päämäärä (“ihminen on maailman napa” -käsityksen murjominen) on minusta aina sinänsä hyvä, olivat sen tavoitteluun käytetyt keinot miten pyöristeltyjä ja populistisia tahansa. Siitä syystä minä katson läpi sormien myös Avaran luonnon eläinsatuja. #
Tämänpäivänen savannijakso (“Öisen savannin eläimiä”) sai minut pohtimaan, miltä mahtaa tuntua muurahaiskävystä, jota leijonanpentu jäystää. Jos eläimen puolustautumiskeino on pakenemisen sijasta kippuraan kiertyminen, ei pakokauhun tunteesta mahda sille olla silloin hyötyä. Eihän se kerälle kerran mentyään voi muuta kuin odotella, että saalistaja luovuttaa, joten mitä siinä silloin turhaa pelkäämiseen energiaa tuhlaamaan? #
Toisaalta samoin voisi silti ajatella pakenevastakin eläimestä; eihän sekään muuta voi, kuin paeta, joten mitä silloin turhaa pelätä? Eli jos hormonipurskahduksesta syntyvä pelkotuntemus on vain yleinen keino laukaista puolustusreaktio, oli se mikä tahansa, muurahaiskävyllä vain se reaktio on muotoutunut erilaiseksi, mutta sen laukaisu ja ylläpito tapahtuu samalla tavalla, eli pelolla. #
Ajatus pakenevasta eläimestä, joka ei pelkää, kuulostaa zeniltä. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]28.11.2005 19:54[/klo] Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #