Aina, aina kun minä poik­kean aamu­ku­viois­ta­ni, käy niin, että minä sii­nä saman tien sit­ten unoh­dan niel­lä päi­vän essi­ta­lopraa­mi-annok­sen. Olin unoh­taa tänään­kin, ja se oli­si ollut jo toi­nen päi­vä perä­jäl­keen. Toi­saal­ta tämä selit­tää vii­me­öi­sen ahke­roin­ti­ni (Pep­si X:n ohel­la), sil­lä ennen not­kah­dus­taan mie­lia­la kii­pe­ää vii­mei­sil­lä voi­mil­laan ihan huip­puun­sa. #

Tämä ilta onkin sit­ten taas ollut ihas­tut­ta­va muis­tu­tus sii­tä, mil­lais­ta on tun­tea. #

Lääk­keen vai­ku­tus­me­ka­nis­mi on nime­no­maan tun­tei­den tur­rut­ta­mi­nen. Poh­jal­le vajoa­mi­sen vält­tä­mi­sen hin­ta mak­se­taan sii­nä, että mikään ei myös­kään herä­tä voi­mak­kai­ta posi­tii­vi­sia tun­tei­ta. Se hin­ta ei ole paha, mut­ta kun koko tun­nes­kaa­la on puser­ret­tu ohuek­si sii­vuk­si alku­pe­räi­ses­tä, täs­sä har­mau­des­sa elä­mi­nen vii­kos­ta toi­seen, kuu­kau­des­ta toi­seen aiheut­taa jon­kin­lais­ta toi­sen ulot­tu­vuu­den apa­ti­aa, joka on apa­ti­aa ilman tun­net­ta. #

Tuo hype­ra­pa­tia yhdis­tet­ty­nä tähän ihas­tut­ta­van tut­tuun ja suloi­seen tus­kaan hou­kut­te­lee taas ajat­te­le­maan elä­mis­tä täs­sä tilas­sa, siis elä­mään ilman kemi­aa. Tie­dän kui­ten­kin ihan hyvin, että se oikea elä­mä­ni, elä­mä ilman lää­ket­tä, on edel­leen yhtä vai­ke­aa ja kivul­lois­ta kuin ennen­kin. Vaik­ka tun­te­mi­nen tun­tuu­kin hyväl­tä pie­nis­sä eris­sä, minä kes­tän kui­ten­kin jat­ku­vuu­te­na sitä apa­ti­aa, mut­ta tun­te­mis­ta minä en kes­tä. #

Tämä mer­kin­tä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gis­sa. Uudel­leen­jul­kai­su mar­gi­naa­lis­sa tapah­tui 18. kesä­kuu­ta 2005 klo 11.45. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.6. 11:47[/klo] Jul­kai­sin mar­gi­naa­lis­sa. Kor­ja­sin Pep­siX-lin­kin, sil­lä koko tuo­te on kadon­nut Hartwal­lin sivuil­ta ja pepsi.fi:stä![/muokkaus]
[muokkaus][klo]24.9. 15:45[/klo] Vii­la­sin pikkujuttuja.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #