Mus­ta. Tah­too. #

Mut­ta vie­lä­kin mie­luum­min tah­to­sin sim­mo­sen, jos­sa oisi Frank. Frank on ystä­vä. #

 #

Ker­ros­ta­lo­pyyk­käys on ollut esil­lä, jotan ajat­te­lin lah­joit­taa omat pala­neet puu­pen­no­se­ni tähän keräys­lip­paa­seen. #

Minä­kin kui­vaan vain isot pyy­kit (t-pai­dat ja sitä isom­mat) kui­vaus­huo­nees­sa, kun ei sitä tie­dä mikä per­vo käy alus­vaat­tei­ta­ni ja suk­kia­ni nuus­ki­mas­sa jos nekin sin­ne jätän. Lisäk­si on aja­tel­ta­va intii­mi­hy­gie­ni­aa. Sitä tie­dä mitä ne naa­pu­rit siel­lä naruil­la roi­kot­ta­vat, ja mis­sä se on ollut, mitä ne siel­lä roi­kot­ta­vat. #

Mei­dän kui­vaus­huo­nees­sa val­lit­see vii­da­kon laki, joten varausai­ko­jen nou­dat­ta­mi­ses­ta ei ole ongel­maa. Pyyk­ki­ni ovat mones­ti vii­kat­tui­na pöy­däl­lä, eli joku on rai­van­nut itsel­leen tilaa, mut­ta kui­via ne ovat tähän men­nes­sä olleet ja lisäk­si val­mis viik­kaus hel­pot­taa minun hom­maa­ni joten minua se ei hait­taa. Voin kyl­lä kuvi­tel­la, että vie­lä osit­tain mär­ki­nä narul­ta ote­tut pyy­kit saa­vat ihmi­sen näke­mään punais­ta (puhu­mat­ta­kaan sii­tä, että syyl­li­nen tulee sen jäl­keen umpi­tun­ne­lis­sa ovel­le selit­tä­mään toi­min­taan­sa). #

Pyyk­ki­huo­nees­sa on luon­nol­li­ses­ti vuo­rot, ja yleen­sä nii­tä nou­da­te­taan ihan hyvin, mut­ta ker­ran sain odot­taa var­tin yliin asti tasal­ta alka­nut­ta vuo­roa­ni kun joku oli unoh­ta­nut pyyk­kin­sä konee­seen. Täs­sä tilan­tees­sa löy­sin itses­tä­ni sisäi­sen kult­tuu­ri­ra­sis­tin seu­raa­val­la taval­la: kave­ri, joka tuli hake­maan pyyk­ke­jään, pahoit­te­li lyhy­käi­ses­ti. Olin näh­nyt hänet aiem­min­kin ja tie­sin, että hän ei ole suo­ma­lai­nen. Tämän joh­dos­ta olin välit­tö­mäs­ti val­mis anta­maan anteek­si hänel­le, sil­lä tie­sin, että hän oli aidos­ti pahoil­laan ja har­mis­tu­nut unoh­duk­ses­taan. #

Sisäi­nen kult­tuu­ri­ra­sis­ti­ni ker­toi minul­le, että kaik­ki se kel­ju­tus, ärsyyn­ty­nei­syys, vit… tie­dät­te kyl­lä, joka miel­tä­ni mus­ten­si ennen kuin näin, että kyse oli ei-suo­ma­lai­ses­ta, oli­si taa­tus­ti löy­tä­nyt koh­teen­sa, jos tämä jät­kä oli­si ollut suo­ma­lai­nen. Minun maa­il­mas­sa­ni suo­ma­lai­set eivät pahoit­te­le, ja jos pahoit­te­le­vat­kin, eivät tar­koi­ta sitä. #

Kak­si swap­paa­jaa koh­ta­si toi­sen­sa pimeäl­lä kujal­la.
— Psst! Sla­me­ja, deco­ja vai lyric­se­jä?
— Sla­me­ja.
Vaih­to suo­ri­tet­tiin nopeas­ti, jo tot­tu­nein käsin.
— Varo, urk­ki­ja!
Sla­mit kato­si­vat sala­ma­na tas­ku­jen kät­köi­hin.
— Jaa­ha, mitäs tytöt tääl­lä puu­haa­vat? Ette kai vain swap­paa?
— Ei, ei me mitään.
— Joo. Olkaa­han varo­vai­sia, näil­lä­kin kul­mil­la nii­tä on kuu­lem­ma näh­ty, swap­paa­jia.
— Joo, kyl­lä me varo­taan.
Urk­ki­ja läh­tee.
— Huh.
— Ei tää mitään. Ker­ran jäin kiin­ni ihan rysän pääl­tä.
— Ihanks tosi? Kuin­ka sit­ten?
— Et arvaa sitä selit­tä­mi­sen mää­rää. Ihan hir­vee kuu­lus­te­lu, “mitä tää tou­hu oikein on”, “mitä ihmeen sla­me­ja” ja sil­leen.
— Joo, voin kuvi­tel­la. Mäkään en uskal­la nykyi­sin enää ker­too kel­le­kään. Aina jou­tuu selit­te­leen.
— Oot­ko jo kau­an?
— No mä alo­tin aika vas­ta, puo­li vuot­ta oon swap­pail­lu.
— Jaa, mä oon teh­ny tätä jo vuo­sia. Oon kyl­lä mon­ta ker­taa aatel­lu lopet­taa.
— Ei se oo niin help­poo.
— Ei ole ei.
Hil­jai­suus.
— Mut nyt mun pitää men­nä, eikä kan­na­ta kau­aa not­kua muu­ten­kaan, tule­vat ute­le­maan.
— Joo. Swa­pa­taan taas!
— Swa­pa­taan! Moi! #

Kii­tos ins­pi­raa­tios­ta: ais ja nor­sis. #

“Mitä swap­pai­lu on?” (via ais). #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:35[/klo] Lisä­sin lin­kin swapparit.net:iin. Kor­ja­sin type­rän typon.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]26.1.2009[/klo] 17:46 Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #