marginaali

The Man is back

#858. Torstai, 6. tammikuuta 2005 klo 23.58.40, kirjoittanut Jani.

Antaa­pa olla vii­mei­nen ker­ta kun unoh­de­taan ne sala­sa­nat, per­ke­le, mat­kas­ta, kun läh­de­tään muu­al­le pitem­mäk­si aikaa. No men­köön nyt sit­ten vaik­ka sen muis­to­hil­jai­suu­den piik­kiin tämä. Tämä­hän oli­kin sitä pait­si koko­nais­ta kol­me päi­vää nau­ret­ta­van nysän, kol­men minuu­tin sijas­ta. #

Mitä kun­nioit­ta­vaa sii­nä­kin, kol­men minuu­tin hil­jai­suu­des­sa muka on? Sil­loin kun minä olin pie­ni, meil­lä koto­na vie­tet­tiin, var­sin­kin isän kans­sa, kym­me­nit­täin sen mit­tai­sia hil­jai­suuk­sia joka päi­vä ilman mitään sen eri­tyi­sem­pää syy­tä. Ja hyvä niin. Osin sik­si­kin olen täl­lai­nen kuin nyt olen (ja ylpeä sii­tä). #

Mut­ta nyt pitää jo jul­kais­ta tämä että ehtii vie­lä tämän päi­vän puo­lel­la, ettei kol­me päi­vää veny nel­jäk­si. #

 
•)) 6 kommenttia postaukselle The Man is back. ↩
  1. #293. Perjantai, 7. tammikuuta 2005 klo 0.43.53, kirjoittanut Anonyymi.
    Anonyymi

    Kyl­lä sinua jo kai­vat­tiin­kin! Ajattelin:

    a) tek­ni­set ongel­mat sito­vat sinua päi­vä­kausia, ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­ti etkä ehdi kes­ke­ne­räi­syy­sah­dis­tuk­sen kes­kel­tä mitään kirjoitella

    tai

    b) tämä on jokin uusi katoa­mis­temp­pu (vrt. pin­se­rin lis­tal­ta häipyminen)

    t. Ystä­vä

  2. #294. Perjantai, 7. tammikuuta 2005 klo 2.00.10, kirjoittanut S.B..
    S.B.

    Juu, minul­la­kin las­kee heti moti­vaa­tio pil­kun­vii­lauk­seen, jos luulen,että se Jani ei ole nii­tä kir­joi­tuk­sia pin­set­tien ja suu­ren­nus­la­sin kans­sa obduktoimassa.
    Jos­kus kun kek­sin jota­kin itse­ni ja äiti­ni mie­les­tä hie­no­va­rai­sen näp­pä­rää, niin ajat­te­len, että jos­sei muu­al­la, niin aina­kin aina­kin Sini­sen Kir­jan tut­ki­mus­huo­nees­sa tämä bongataan.
    Jat­kos­sa voi­sit e.m. illuusion yllä­pi­tä­mi­sek­si raken­taa saman­lai­sen sys­tee­min kuin Skit­so­jan­nel­la näkyy ole­van: blo­gi päi­vit­tyy tasai­seen tah­tiin, vaik­ka mies on itse hiihtämässä.

  3. #295. Perjantai, 7. tammikuuta 2005 klo 11.42.08, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ystä­vä: “tämä on jokin uusi katoa­mis­temp­pu (vrt. pin­se­rin lis­tal­ta häipyminen)”

    Jes! Minä vähän toi­voin­kin, että tätä epäil­täi­siin sellaiseksi.

    Oho, tuos­ta­pa nyt tuli ihan PA-mai­nen sana­leik­ki mie­leen: onko sel­lai­nen ohjel­ma, jos­sa on muka­na (vaik­ka­pa tai­tei­li­ja­pro­fes­so­ri) Sel­la, sel­lai­nen ohjelma?

    Hmm. Näkö­jään pois­sao­lo ei ole yhtään paran­ta­nut jut­tu­je­ni tasoa.

  4. #296. Perjantai, 7. tammikuuta 2005 klo 11.50.05, kirjoittanut syksyinen.
    syksyinen

    Minä­kin poik­ke­sin “muu­ta­man” ker­ran tar­kis­ta­mas­sa… Ja pidin tuos­ta tera­pia­kir­joi­tuk­ses­ta muu­ten. Se oli hyvä se punai­nen lan­ka. Ne on kaik­ki olleet vii­me aikoi­na hyviä.

  5. #297. Perjantai, 7. tammikuuta 2005 klo 11.50.46, kirjoittanut Jani.
    Jani

    S.B.: “Juu, minul­la­kin las­kee heti moti­vaa­tio pil­kun­vii­lauk­seen, jos luulen,että se Jani ei ole nii­tä kir­joi­tuk­sia pin­set­tien ja suu­ren­nus­la­sin kans­sa obduktoimassa.”

    Tääl­lä nii­tä vie­lä­kin kyy­lä­tään, varo va… ööh… pidä­hän huolta!

    “Jos­kus kun kek­sin jota­kin itse­ni ja äiti­ni mie­les­tä hie­no­va­rai­sen näp­pä­rää, niin ajat­te­len, että jos­sei muu­al­la, niin aina­kin aina­kin Sini­sen Kir­jan tut­ki­mus­huo­nees­sa tämä bongataan.”

    Kuten jo Boro­mir loi­he lausu­maan, “The Great Eye is ever watch­ful”, eli koto­maan mur­teel­la “mikä­pä pin­se­tit ja suu­ren­nus­la­sin tappaisi?”

    Ter­vei­se­ni äidil­le­si. Muis­ta­han vie­dä hänel­le tar­peek­si täy­tet­ty­jä eläi­miä, ettei hän vihas­tu mah­dol­li­siin pai­kal­le eksy­viin ja luok­se­si majoit­tu­viin ihas­tuk­sii­si ja käy hei­dän kimp­puun­sa keit­tiö­veit­sen kans­sa suih­kus­sa epäi­lyt­tä­väs­ti sinul­ta näyttäen.

  6. #298. Perjantai, 7. tammikuuta 2005 klo 11.53.16, kirjoittanut Jani.
    Jani

    syk­syi­nen: “Se oli hyvä se punai­nen lan­ka. Ne on kaik­ki olleet vii­me aikoi­na hyviä.”

    Tas­tu­la on minus­ta hyvä haas­tat­te­li­ja. Jos­kin jos­kus on kiusal­lis­ta kat­soa, kun vie­ras on joku jäy­häh­kö van­hem­pi mies, jos­ta ei oikein tah­do saa­da irti mitään hen­ki­lö­koh­tais­ta. Se on vähän kuin kat­se­li­si hal­vaan­tu­neen kutittamista.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.