Jul­kai­sen alla Kat­ja Sol­lan luval­la hänel­tä säh­kö­pos­tit­se saa­maa­ni vas­ti­neen palaut­tee­seen, jon­ka lähe­tin taan­noin Ava­ran luon­non ohjel­man­han­kin­taan. #

Sub­ject:	Ava­ra luonto
From:	[Kat­ja Solla]
Date:	Fri, 7 Jan 2005 10:24:15 +0200
To:	jani@mummila.net

Hei, #

Kii­tos aja­tuk­sel­la kir­joi­te­tus­ta palaut­tees­ta! Vas­taan jou­lu­lo­man takia vas­ta nyt eli kovas­ti myö­häs­sä. #

Täs­sä muu­ta­ma kom­ment­ti: #

- Ihmi­sen osuus luon­to­do­ku­men­teis­sa koros­tuu, kos­ka se on nyt kan­sain­vä­li­sen tar­jon­nan tren­di. Tren­diä luo­vat ohjel­mien isot tuot­ta­jat eli rahoit­ta­jat (BBC, Disco­ve­ry, Natio­nal Geo­grap­hic jne.). Vii­mei­set uuti­set ker­to­vat, että nämä pää­tuot­ta­jat ovat osit­tain palaa­mas­sa perin­tei­sem­mäl­le lin­jal­le, jos­sa ihmi­sen roo­li ei niin koros­tu. Koi­tan luo­via valin­nois­sa­ni niin, että Ava­ran luon­non pää­osas­sa on aina eläin- tai eliö­la­ji tai luon­no­nym­pä­ris­tö, ei ihmi­nen. Samal­la olen sitä miel­tä, että ihmi­sen muka­nao­lo luon­to­do­ku­men­tis­sa voi teh­dä samas­tu­mi­sen kat­so­jal­le hel­pom­mak­si. Esi­merk­ki­nä vaik­ka David Atten­bo­rough… #

- Kun kir­joi­tan raa­kuuk­sien ja draa­man vält­tä­mi­ses­tä, tar­koi­tan nii­den kei­no­te­kois­ta ja itsei­sar­vois­ta käyt­töä. Sitä esiin­tyy minul­le tule­vas­sa tar­jon­nas­sa todel­la pal­jon. Perus­asias­ta olen kans­sa­si yhtä miel­tä: Pedois­ta tai nii­den saa­liis­ta ei voi ker­toa ilman saa­lis­tus- ja raa­te­lu­ku­via. Sil­tä osin lin­ja ei ole muut­tu­mas­sa. #

Kii­tok­set myös kii­tok­sis­ta. Toi­vot­ta­vas­ti viih­dyt jat­kos­sa­kin Ava­ran luon­non paris­sa. #

Par­hain ter­vei­sin #

Kat­ja Sol­la
Yle ohjel­ma­han­kin­ta #

Vai­kut­taa siis sil­tä, että näis­sä minul­le ongel­mal­li­sis­sa ohjel­ma­va­lin­nan koh­dis­sa on kyse juu­ri tren­deis­tä tar­jon­nas­sa, kuten vähän epäi­lin­kin. Lisäk­si esi­mer­kik­si Atten­bo­rough’n ohjel­mien tapai­nen ‘ohjel­man isän­nän’ muka­nao­lo ei minua häi­rit­se vähää­kään, aina­kaan, jos se isän­tä on juu­ri Atten­bo­rough’n tavoin piin­ko­va ammat­ti­lai­nen ja sil­ti vie­hät­tä­vän poi­ka­mai­ses­ti innos­tu­nut asias­taan. Onko­han muu­ten kuu­naan näh­ty luon­to-ohjel­maa, jos­sa oli­si isän­nän sijas­ta emän­tä? En aina­kaan itse muis­ta näh­nee­ni. #

Surul­lis­ta kuul­la, että raa­te­lu­ku­vien kar­sin­nas­sa­kin on kyse, kuten pel­kä­sin­kin, ongel­mas­ta tar­jon­nas­sa eikä uudes­ta lin­jauk­ses­ta. Se ker­too juu­ri sii­tä häi­riin­ty­nees­tä, vää­rän­lai­ses­ta jul­muu­den ihan­noi­mi­ses­ta, jol­la ei ole mitään teke­mis­tä luon­non ja vil­lie­läin­ten elä­män lai­na­lai­suuk­sien (“syö tai tule syö­dyk­si”) kans­sa. En tie­dä, ulot­tuu­ko tämä nii­hin ihmi­siin saak­ka, jot­ka teke­vät niin sano­tus­ti kent­tä­työ­tä (eli kuvaa­vat eläi­miä luon­nos­sa), vai tapah­tuu­ko se raa­kuuk­sien nos­ta­mi­nen itse­tar­koi­tuk­sel­li­seen ase­maan vas­ta sii­nä vai­hees­sa, kun kuva­ma­te­ri­aa­li ote­taan leik­kaus­pöy­däl­le ja tuot­ta­ja-rahoit­ta­jat hen­git­tä­vät nis­kaan. #