Tar­tun här­kää sar­vis­ta ja kuo­len luul­ta­vas­ti sii­tä hyväs­tä kur­jan kuo­le­man. Mut­ta niin­hän meis­tä jokai­nen. #

poika: Miksi sä teet tän mulle?
tyttö: Ai miten niin sulle? Ei se ole sulta pois."

Tämä oli siis Mene­vit­tu Mom­ba­saan -elo­ku­vas­ta peräi­sin ole­va lai­naus, jon­ka poi­min Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­ses­ta. Tilan­ne on se, että tyt­tö on juu­ri kuset­ta­nut kuo­le­man­sai­ras­ta poi­kays­tä­vään­sä niin sano­tus­ti anta­mal­la toi­sel­le syö­pä­po­ti­laal­le. #

Örrk! Hyi­vit­tusaa­ta­na­hel­ve­tin­per­ke­le. Minul­le val­ke­ni tämä okset­ta­va juo­nen­kään­ne tuos­ta elo­ku­vas­ta vas­ta vähän aikaa sit­ten, ja var­sin­kin se, että minua itseä­ni oli aiem­min kuse­tet­tu sen suh­teen, kun minä jo sil­loin mei­na­sin hypä­tä par­vek­keel­ta kun aavis­te­lin, että jota­kin noin sai­ras­ta sii­nä oli. Minä itse­kin olin sil­loin vie­lä enem­män sai­ras kuin nyt, mut­ta en sil­ti­kään ollut noin sai­ras. Enkä nyt puhu leu­ke­mias­ta. #

Minus­ta tuo voi­si ihan hyvin jat­kua seu­raa­val­la taval­la: #

poi­ka: BLAM! (mäjäyt­tää tyt­töä naa­maan niin, että veri turs­kah­taa)
tyt­tö: Mik­si sä teet tämän mul­le?
poi­ka: Ai miten niin sul­le? Ei se ole sul­ta pois. SLLLAASHH! (viil­tää pit­kään ja syväl­tä) #

Perus­te­lut ovat mie­les­tä­ni tasan yhtä jär­ke­vät. #

Itse asias­sa minä saat­tai­sin jopa pitää tuos­ta elo­ku­vas­ta, jos se jat­kui­si noin. #