Luikhana syntyny
#866. Maanantai, 10. tammikuuta 2005 klo 19.56.03, kirjoittanut Jani. 13
Drive boy dog boy dirty numb angel boy
In the doorway boy she was a lipstick boy
She was a beautiful boy and tears boy
And all in your innerspace boy you had
Hands girl boy and steel boy you had
Chemicals boy I’ve grown so close to you
Boy and you just groan boy she said
Comeover comeover she smiled at you boy. #
Mikähän siinäkin on, että minuun vetoavat semmoiset mieslaulajat, joiden ääni on semmoinen, miten sitä nyt kuvaisi, homo? Tämän myötä ja viimeisimmän valossa L.B. varmaan menettää toivonsa minun miehisyyteni suhteen kokonaan. Mutta no. Eli siis. #
Pet Shop Boys oli minusta hyvä siitäkin huolimatta, että äiti koetti paheksua sitä, että “höh, mitä se aikuinen mies siinä valittaa, että kuinka tämä elämä nyt on niin syntistä”. Liekö ollut huolissaan, että Neil Tennantista saattaisi telkkarin välityksellä minuun tarttua poikkeava sukupuolinen suuntautuminen, joka minulle ei vielä silloin ollut niin ilmeinen kuin varmasti aikuiselle olemustaan suttuisesta, VHS:lle äänitetyltä konsertista katsottunakin oli. #
R.E.M.:n Stipe nyt tietysti iski suoraan sydämeeni vihlovan hempeällä, kantrimaisella miksisitäkiekunaanytsanotaan -äänellään. Uudempia tulokkaita on PA:nkin mainostama The Ark ja eiköhän liene sama syy senkin taustalla, miksi Coldplayn “Clocks” rokkaa yhäkin satasella. #
Toisaalta taas minä vastaavasti tykkään naisäänissä niistä matalista, niin kuin laulavat Tanita Tikaram ja Annie Lennox. Minun ideaalimaailmassani ei nähtävästi ole sukupuolieroja vaan kaikki ovat jotain melkein tasan siitä puolivälistä. Niinkuin minä ittekin. #
And if you think I´m corny
then it will not make me sorry
it´s your right to laugh at me
and in turn, that´s my opportunity
to feel brave
Cause it takes a fool to remain sane,
Oh, it takes a fool to remain sane
Oh, it takes a fool to remain sane
Oh, in this world all covered up in shame #
Pet Shop Boys oli muuten lapsuuteni lempiyhtye, ja seison edelleenkin sanojeni takana sanoessani, että heillä on yhä erittäin kuuntelunkestäviä kappaleita ja ostaisin esimerkiksi Discography-levyn tai kokoelman niitä vanhempia 80-luvun levyjä oitis, jos jossain näkisin.
Minä en ole homovastainen, homofobinen tms. En vain pidä alastomasta miesvartalosta enkä varsinkaan miesten eräästä ulokkeesta (ja tällä kertaa minutkin lasketaan mieheksi vaikka yleensä olenkin joku nörttineutri tms.)
L.B.: “ostaisin esimerkiksi Discography-levyn tai kokoelman niitä vanhempia 80-luvun levyjä oitis, jos jossain näkisin.”
Jäi mullaki tuosta muuten mainitsematta, että vain se kahdeksankymmentäluvun PSB oli sitä itseään. Sittemmin jokin siinä soundissa tuntui menevän surullisesti metsään.
“Minä en ole homovastainen, homofobinen tms.”
Et toki, enkä minä sitä tuolla tahtonut sanoakaan. Lähinnä laskin leikkiä omasta ambivalenssistani käyttäen sinua eräänlaisena miehekkyyden kulmakivenä tai ponnahduslautana.
Minäkin fanitin pienenä Pet Shop Boysia. Tosin pidän siitä vieläkin, ja oikeastaan heidän musiikkinsa soi taustalla juuri nyt!
“You dress me up, I’m your puppet
You buy me things, I love it
You bring me food, I need it
You give me love, I feed it
And look at the two of us in sympathy
With everything we see
I never want anything, it’s easy
You buy whatever I need”
Nerokasta!
Julius: Oih, tuo, tuo biisi! Se soi viimeksi tänään päässä, mutta kuinka voin olla unohtanut sen nimen, vaikka muistan musiikkivideostakin useita kohtauksia?
(Tarkistaa)
Rent! Sehän se oli, tietysti!
Minäkin liityn tähän itsestään kainostelematta totuuksia kertovien ja täten äijämäisyyden raskasta taakkaa harteiltaan laskevien miesten joukkoon: Leikin pienenä nukeilla.
Linkityksesi Setan “testaa sukupuolesi” -sivulle innosti minutkin testaamaan itseni.
Oh man.
Ugus: Siistiä! Sinä olet jotakin, etkä sitä ilmeisintä, miltä päällepäin näyttää, tai ei mitään, niin kuin minä.
Minäkin leikin nukeilla, mutta niin kuin useimmat pojat, ne olivat muskelimiesnukkia: kas täältä mainos Hiimänistä ja Maastaah ofta junvööseistä. Salaa olin tietenkin vähän kateellinen tytöille, kun ei Barbeilla sopinut pojan leikkiä, mutta olisi tehnyt mieli edes kokeilla.
Joojoo, oli minullakin Mastersseja muutama, mutta rehellisyyden nimissä niihin käytetty aika oli kyllä lapsuusvuosina vähäisempi kuin pehmoeläimiin ja (shudder) mollamaijoihin.
Ei sentään barbeja. Pitäisin nyttemmin vanhempiani lievästi kieroina jos.
(Matchbox-autoja ei silti ylittänyt mikään)
Ugus: Tähän ehkä enää mitenkään liittymättä, missä ovat Höpö-Penan välistäjääneet episodit? Ovatko ne kadonneet, iskikö (itse) sensuuri, vai jäivätkö ne vain haaveiluasteelle?
Tanita Tikaramin Ancient Heart on kyllä hieno levy. Uskomatonta, että sellainen ääni lähtee alle kaksikymppisestä neidosta. Olisin kuvitellut sieluni silminnä laulajaksi jonkin viisikymppisen ja ehdottomasti tumman…
Soittavat sitten Arkia koko viikon YleQ:n Popstudiossa.
Jumankekka, ensimmäinen ihminen joka sanoo jotain Höpö-Penasta, joka sentään on asunut verkossa kesästä 1998! Väliinjääneet episodit ovat olemassa arkistossani, jota suojelen kuin lasta. Skannerinpuute estää niiden saamisen digitaaliseen muotoon, muutamia on vielä kovalevyllä odottamassa vuoroaan. Viime vuosien jaksoja en ole päässyt skannaamaan kun en ole enää työpaikassa, missä oli kyseinen laite. Harmillinen tilanne erityisesti siksi, että sarja parantaa sikana juoksuaan vai miten se sanonta meni.
PA:n kommenttiin yhdyn täysin, Ancient heart on loistava ja myöhempi Lovers in the city aivan yhtä, kenties jopa kokonaisuutena kestävämpi. Tanitan albumia Cappuccino songs en ole kuullut, mutta sillä vierailee Värttinä, hmm.
PA: “Soittavat sitten Arkia koko viikon YleQ:n Popstudiossa.”
En omista radiota. Mutta lähettävätkö nuo tuota Netitse? Joo, mitä sitä hullua! Gramex perkele iski.
Ugus: “Viime vuosien jaksoja en ole päässyt skannaamaan kun en ole enää työpaikassa, missä oli kyseinen laite.”
Ja minulla olisi tälläkin hetkellä tyhjänpanttina oleva skanneri tuossa pöydällä. No tosin sillä voi vain kymppikuvan kokoisia skannata.
Skannerit ovat niitä laitteita, joiden tarve silloin kun se on, on armoton, ja silloin, kun ei ole, ovat aivan pelkkänä pöytätilan rosvona.
Mikseivät laita passikuvalaitteisiin skannereita joita saisi käyttää kolikoilla aina tarvittaessa? Muistikortti ja skannattava paperi mukaan ja lähimmälle passikuvakopille kun tarve iskee.
Kuitenkin joku saatanan Gramex tai vastaava siihenkin heti hyökkäisi öyhöttämään, siinähän tehdään kopioita, jumalauta!
Eivät soita netissä, niin. Minullakin radionkuuntelu vähentyi merkittävästi tuon Gramex vs. Yle -sotkun jälkeen.
Tuo lainaamasi Ark-kohta kääntyi joskus mielessäni: Vain hullu säilyy järjissään (x3) / Kun maailma peittyy häpeään. :)