“Tosia­sia on että Zen-budd­his­mi on uskon­to. Myös se on tosia­sia, että Zen jos mikään ei ole uskon­to, ei edes uskon­non vas­tus­ta­mi­sus­kon­to. Sil­le vain on käy­nyt yhtä hul­lus­ti kuin kaik­kien suur­ten ihmis­ten hen­gen­tuot­teil­le, eli kun sitä kan­nat­taa kak­si tai enem­män, sil­loin sii­tä on jo tul­lut jouk­ko­lii­ke, jon­ka osal­lis­tu­jat ovat enem­män tai vähem­män astu­neet syr­jään tois­ten joh­det­ta­vik­si oman sisäi­sen itsen­sä ainut­ker­tai­sel­ta tiel­tä. Zen on heil­tä jo sil­loin kadon­nut. […] #

Kuten muut­kin uskon­not se julis­taa ihmi­sen sidon­nai­suut­ta ja rat­kai­sun löy­ty­mis­tä vain omas­ta itses­tä. Kuten muut­kin uskon­not se on räi­keäs­sä ris­ti­rii­das­sa tämän sano­man­sa kans­sa luo­den loput­to­mia muo­to­ja, kaa­vo­ja, sään­tö­jä, ritu­aa­le­ja, mes­ta­rei­den pak­ko­seu­raa­mis­ta, teks­tien ris­ti­rii­tai­sia tul­kin­to­ja, kaik­ki­aan sitä samaa orjuut­ta­mis­ta mitä ihmi­set toi­sil­leen kaik­kial­la teke­vät uskon­non, filo­so­fian ja poli­tii­kan pii­ris­sä.” #

M. Sii­vo­la: Itsel­leen nau­ra­va uskon­to #