-Ääni­tys kol­mas­kym­me­ne­sen­sim­mäi­nen kaks­tu­hat­viis, kuu­lus­te­li­ja­na Ran­ta­la. Epäil­lyn nimi Uusi­ta­lo Jani Heik­ki Matias, nol­la kuus nol­la yhek­sän sei­te­ny­hek­sän vii­va (sen­su­roi­tu)… No niin, ala­han kertoa.

-Täh? Ai jaa… No… mis­tä sitä alot­tas… Niin no siis mul­la nyt oli sitä… räjä­het­tä, jon­ka olin ihan saa­nu… taik­ka osta­nu, sil­tä äijäl­tä sie­lä park­ki­pai­kal­la. Niin minä ensin olin sen sin­ne kel­la­riin pii­lot­ta­nu, mut­ta rupes pik­ku­hi­li­jaa polt­te­le­maan se sie­lä että jos vaik­ka posah­taa omia aiko­jaan, ottais pää­hän. Ku ei niin­kö mit­tään hyö­tyä olis sii­tä sit­te ollu. #

-Niin. #

-Niin. Niin sit­te raa­ha­sin sen siel­tä tän­ne… eiku… sin­ne asun­toon, että aina­ki sie­lä näen ettei sen pääl­le kol­hi­ta tai jota­ki. Mut­ta samal­la lail­la se rupes sie­lä­ki hir­vit­tä­mään, että jos vaik­ka vahin­gos­sa sii­hen osuu, kom­pas­tuu taik­ka jota­ki, niin että jou­vuin saa­ta­na lait­ta­maan sen soh­van taka pii­loon, etten nähä­ny sitä joka ker­ta ko sii­tä ohi käve­lin. Aina se sat­tu sili­mään ja rupes mie­tit­tä­mään, että tuos­sa sitä on, saa­ta­na räjäh­tää vie­lä omil­le sili­mil­le. Niin piti sit­te ruve­ta kek­si­mään nopias­ti sil­le että mihin sen panen, taik­ka että käy­tän siis… niin sit­te sik­si kävin sil­lon jo heti per­jan­tai­na --- #

-Kah­des­kym­me­nes­kah­dek­sas? #

-Ää… Niin… vis­siin… siis no se per­jan­tai mikä nyt oli vii­me per­jan­tai. #

-Eli kah­des­kym­me­nes­kah­dek­sas. #

-…Niin sil­lon illal­la menin sin­ne kau­pun­kiin ja kat­te­lin vala­miik­si, vähän suun­nit­te­lin sitä että niin­kö mihin ja mil­lon ois hyvä. En ollu sitä tosin sen enem­pää suun­ni­tel­lu ko sil­lon vas­ta niin­kö aloin haha­mo­tel­la sitä että tähän aikaan ko tulen ja täs­tä menen tuon­ne ja tuos­sa sen syty­tän… taik­ka viri­tän… niin… ja sit­te mil­lä pois että pää­sen. Ettei niin­kö mahol­li­ses­ti kiin­ni jäis. Kö emmi­nä sitä niin­kö sii­nä var­si­nai­ses­ti suun­ni­tel­luk­kaan, kuhan vain halusin kokeil­la että jos­ko onnis­tuis. Pää­sis niin­kö jälä­ki­kä­teen vie­lä vähän aikaa seu­raa­maan sitä että miten telek­ka­ris­sa ja uuti­sis­sa… lehis­sä ja sem­mo­sis­sa, mik­kä ois niin­kö ensi­reak­tiot ja sil­lä lail­la. Tulis­ko Kari Lumi­ke­ro… hehhh!… kyse­le­mään… heh­he­he --- #

-Kari Lumi­ke­ro? #

-…Niin…heh! #

-…Mitä kyse­le­mään? #

-…Noo… mm… ei mitään. Soli vain sem­mo­nen… haus­ka aja­tus, mikä tuli. #

-Jaa. No. Jat­ka­kaa. #

-Niin no sit­te siel­lä sitä kat­tel­les­sa se niin­kö ala­ko haha­mot­tua se pääs­sä sil­lä lail­la, että tun­tu­ki oikias­taan ihan hyväl­tä, se hom­ma, että, tämä­hän saat­tais ihan oikias­ti onnis­tuak­ki. Ja var­mis­tua että jus­tiin näi­hän minä teen­ki. #