Pamela
#907. Lauantai, 22. tammikuuta 2005 klo 11.58.08, kirjoittanut Jani. 0
Oli huipputurvallinen vankila. Sellit olivat isohkon salin päässä, niitä oli kolme. Keskimmäinen ja toinen laitimmaisista olivat yhteydessä toisiinsa, kolmas oli eristetty muista ja tyhjä. Keskimmäisessä sellissä asui useampia vankeja, ehkä viisi, laitimmaisessa vähemmän, ehkä kaksi tai kolme. Keskimmäisen sellin asukkeihin kuului myös J.K. Simmons eli Schillinger. #
Sitten vankien parissa alkoi kohina, kun vartijat toivat sisään vangin, joka sijoitettiin kolmanteen selliin. Kyseessä oli järkyttävän kokoinen ja näköinen hahmo, vanhahko mies, josta näki jo kauas, että tämä psykopaatti jos kuka kuului tähän paikkaan. Saateltuaan raskaasti kahlitun miehen selliinsä (en muista, avattiinko kahleet vai katosivatko ne vain omia aikojaan myöhemmin) vartijat poistuivat. Tässä vaiheessa mies oli muuttunut naiseksi, joskin ainoastaan nimeltään ja merkitykseltään, hänen olemuksensa ei muuttunut. #
Schillinger alkoi heti härnätä tätä uutta vankia, joka oli nyt nimeltään Pamela. Selleissä ei ollut varsinaista omaa kattoa, vaan niiden yläosasta oli periaatteessa vapaa pääsy toisiinsa. Pamela, joka ylsi katsomaan seinän yli suoraan viereiseen, keskimmäiseen selliin, mulkaisi Schillingeriä kerran niin vihaisesti, että tämä melkein lensi selälleen pelkästä säikähdyksestä. #
Sitten Pamela, joka siihen asti oli ollut ihan hiljaa muiden vankien hälistessä vähän koko ajan, rupesi puhumaan Donnie Darkon aikamatkustusfilosofian termein melkoisen sekavia juttuja. Sen vakuudeksi kuitenkin, että tiesi, mistä puhui, Pamela tuli omasta sellistään keskimmäiseen suoraan seinän läpi kuin Sprite eli Varjokissa eli Kitty Pryde, eli siis kuin haamu. #
Tämä aiheutti luonnollisestikin yleistä hämmennystä, ja varsinkin Schillinger oli melkoisen järkyttynyt. Sitten Pamela oli tunnistavinaan jonkun toisen laidan sellin asukeista (joka tosiasiassa vain muistutti kyseistä henkilöä, eikä tuntenut Pamelaa ennestään), syöksyi tämän kimppuun ja alkoi pahoinpidellä häntä julmasti. Noin puolta pienempänä tällä tyypillä ei ollut juurikaan mitään mahdollisuuksia, eikä kukaan uskaltanut mennä väliin, koska Pamela oli puoli metriä pitempi kuin seuraavaksi pisinkin vanki. #
Sitten joku vartija tuli sisään ja löysi tämän vangin murjottuna kuoliaaksi sellinsä wc-pöntöstä. Tässä vaiheessa kaikki alkoi mennä päin helvettiä ja koko tunnelma muuttui aivan psykoottiseksi: sellisalin kaikki vesijohdot olivat särkyneet ja lattialla lainehti metrin verran vettä. Järkyttyneenä vartija lähti raahaamaan tohjoksi murjottua vankia perässään jättäen sellin oven auki, ja pitkät, punaiset verivanat lähtivät vangin elottomasta ruumiista veteen kiemurtelemaan kuin käärmeet. #
Vangit, joiden joukossa olin nyt itsekin, karkasivat selleistään ja hakkasivat vartijan. Vankien siviilivaatteet olivat nyt salin keskelle ilmestyneessä pukuhuonelokerikossa ja joku vanki syöksyi pukemaan niitä päälleen, toiset rupesivat suunnitelemaan salin laidoilla olevien ikkunoiden särkemistä päästäkseen pakenemaan ulos. Kaikki oli täysin kaoottista, vettä ja verta oli joka puolella ja tiesin, että tätä kestää vain vähän aikaa ennen kuin kapina taltutetaan. Lisää vartijoita syöksyi sisään ja joku vangeista ammuttiin, mutta se ei vaikuttanut mitenkään muiden riehumiseen. Tunnelma oli täysin surreaalinen, tapahtumat etenivät hidastettuina ja taustalla soi Gary Julesin Mad World (sekin tietysti Donnie Darkon soundtrackilta). #
All around me are familiar faces
Worn out places
Worn out faces
Bright and early for the daily races
Going no where
Going no where
Their tears are filling up their glasses
No expression
No expression
Hide my head I wanna drown my sorrow
No tomorrow
No tomorrow #And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I’m dying are the best I’ve ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles its a very very
Mad world
Mad world #