Oli huip­pu­tur­val­li­nen van­ki­la. Sel­lit oli­vat isoh­kon salin pääs­sä, nii­tä oli kol­me. Kes­kim­mäi­nen ja toi­nen lai­tim­mai­sis­ta oli­vat yhtey­des­sä toi­siin­sa, kol­mas oli eris­tet­ty muis­ta ja tyh­jä. Kes­kim­mäi­ses­sä sel­lis­sä asui useam­pia van­ke­ja, ehkä vii­si, lai­tim­mai­ses­sa vähem­män, ehkä kak­si tai kol­me. Kes­kim­mäi­sen sel­lin asuk­kei­hin kuu­lui myös J.K. Sim­mons eli Schil­lin­ger. #

Sit­ten van­kien paris­sa alkoi kohi­na, kun var­ti­jat toi­vat sisään van­gin, joka sijoi­tet­tiin kol­man­teen sel­liin. Kysees­sä oli jär­kyt­tä­vän kokoi­nen ja näköi­nen hah­mo, van­hah­ko mies, jos­ta näki jo kau­as, että tämä psy­ko­paat­ti jos kuka kuu­lui tähän paik­kaan. Saa­tel­tu­aan ras­kaas­ti kah­li­tun mie­hen sel­liin­sä (en muis­ta, avat­tiin­ko kah­leet vai kato­si­vat­ko ne vain omia aiko­jaan myö­hem­min) var­ti­jat pois­tui­vat. Täs­sä vai­hees­sa mies oli muut­tu­nut nai­sek­si, jos­kin ainoas­taan nimel­tään ja mer­ki­tyk­sel­tään, hänen ole­muk­sen­sa ei muut­tu­nut. #

Schil­lin­ger alkoi heti här­nä­tä tätä uut­ta van­kia, joka oli nyt nimel­tään Pame­la. Sel­leis­sä ei ollut var­si­nais­ta omaa kat­toa, vaan nii­den ylä­osas­ta oli peri­aat­tees­sa vapaa pää­sy toi­siin­sa. Pame­la, joka ylsi kat­so­maan sei­nän yli suo­raan vie­rei­seen, kes­kim­mäi­seen sel­liin, mul­kai­si Schil­lin­ge­riä ker­ran niin vihai­ses­ti, että tämä mel­kein len­si seläl­leen pel­käs­tä säi­käh­dyk­ses­tä. #

Sit­ten Pame­la, joka sii­hen asti oli ollut ihan hil­jaa mui­den van­kien hälis­tes­sä vähän koko ajan, rupe­si puhu­maan Don­nie Dar­kon aika­mat­kus­tus­fi­lo­so­fian ter­mein mel­koi­sen seka­via jut­tu­ja. Sen vakuu­dek­si kui­ten­kin, että tie­si, mis­tä puhui, Pame­la tuli omas­ta sel­lis­tään kes­kim­mäi­seen suo­raan sei­nän läpi kuin Spri­te eli Var­jo­kis­sa eli Kit­ty Pry­de, eli siis kuin haa­mu. #

Tämä aiheut­ti luon­nol­li­ses­ti­kin yleis­tä häm­men­nys­tä, ja var­sin­kin Schil­lin­ger oli mel­koi­sen jär­kyt­ty­nyt. Sit­ten Pame­la oli tun­nis­ta­vi­naan jon­kun toi­sen lai­dan sel­lin asu­keis­ta (joka tosia­sias­sa vain muis­tut­ti kyseis­tä hen­ki­löä, eikä tun­te­nut Pame­laa ennes­tään), syök­syi tämän kimp­puun ja alkoi pahoin­pi­del­lä hän­tä jul­mas­ti. Noin puol­ta pie­nem­pä­nä täl­lä tyy­pil­lä ei ollut juu­ri­kaan mitään mah­dol­li­suuk­sia, eikä kukaan uskal­ta­nut men­nä väliin, kos­ka Pame­la oli puo­li met­riä pitem­pi kuin seu­raa­vak­si pisin­kin van­ki. #

Sit­ten joku var­ti­ja tuli sisään ja löy­si tämän van­gin mur­jot­tu­na kuo­li­aak­si sel­lin­sä wc-pön­tös­tä. Täs­sä vai­hees­sa kaik­ki alkoi men­nä päin hel­vet­tiä ja koko tun­nel­ma muut­tui aivan psy­koot­ti­sek­si: sel­li­sa­lin kaik­ki vesi­joh­dot oli­vat sär­ky­neet ja lat­tial­la lai­neh­ti met­rin ver­ran vet­tä. Jär­kyt­ty­nee­nä var­ti­ja läh­ti raa­haa­maan toh­jok­si mur­jot­tua van­kia peräs­sään jät­täen sel­lin oven auki, ja pit­kät, punai­set veri­va­nat läh­ti­vät van­gin elot­to­mas­ta ruu­miis­ta veteen kie­mur­te­le­maan kuin käär­meet. #

Van­git, joi­den jou­kos­sa olin nyt itse­kin, kar­ka­si­vat sel­leis­tään ja hak­ka­si­vat var­ti­jan. Van­kien sivii­li­vaat­teet oli­vat nyt salin kes­kel­le ilmes­ty­nees­sä puku­huo­ne­lo­ke­ri­kos­sa ja joku van­ki syök­syi puke­maan nii­tä pääl­leen, toi­set rupe­si­vat suun­ni­te­le­maan salin lai­doil­la ole­vien ikku­noi­den sär­ke­mis­tä pääs­täk­seen pake­ne­maan ulos. Kaik­ki oli täy­sin kaoot­tis­ta, vet­tä ja ver­ta oli joka puo­lel­la ja tie­sin, että tätä kes­tää vain vähän aikaa ennen kuin kapi­na tal­tu­te­taan. Lisää var­ti­joi­ta syök­syi sisään ja joku van­geis­ta ammut­tiin, mut­ta se ei vai­kut­ta­nut miten­kään mui­den rie­hu­mi­seen. Tun­nel­ma oli täy­sin sur­re­aa­li­nen, tapah­tu­mat ete­ni­vät hidas­tet­tui­na ja taus­tal­la soi Gary Jule­sin Mad World (sekin tie­tys­ti Don­nie Dar­kon soundt­rac­kil­ta). #

All around me are fami­liar faces
Worn out places
Worn out faces
Bright and ear­ly for the dai­ly races
Going no whe­re
Going no whe­re
Their tears are fil­ling up their glas­ses
No expres­sion
No expres­sion
Hide my head I wan­na drown my sor­row
No tomor­row
No tomor­row #

And I find it kind of fun­ny
I find it kind of sad
The dreams in which I’m dying are the best I’ve ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles its a very very
Mad world
Mad world #