Linja 27
#924. Keskiviikko, 26. tammikuuta 2005 klo 16.52.07, kirjoittanut Jani. 6
Tummanpuhuva hahmo nousi bussiin kaupungissa. Hänen kasvonsa jäivät kokonaan mustan hupun varjoon ja hän istuutui eteen niin, että vain hänen selkänsä näkyi kanssamatkustajille. Bussin kuljettaja koetti vilkuilla peilistä, mutta näki hänkin kasvojen sijasta vain hupun reunat. #
Ihmiset olivat selvästi hieman vaivautuneita tuon oudon ilmestyksen läsnäolosta ja siksi tavallistakin hiljaisempia. Uusia matkustajia tuli kyytiin, entisiä jäi pois, mutta huppupäinen tuntui olevan mukana pitkään. Yhdellä pysäkillä kuljettaja sattui taas vilkaisemaan peiliin ja huomasi, että huppupäisellä oli mustakantinen kirja, johon tämä näytti tekevän kynällä merkintöjä. #
“Ehkä hän on tarkastaja”, kuski ajatteli, “firman johdon laittama työnvalvoja. Parasta tehdä hommat tänään kunnolla. Toivottavasti hän jää pian pois.” #
Mutta ei jäänyt. Yksi toisensa jälkeen matkustajat jäivät pysäkeilleen, kaikki selvästi yhtä hämmentyneinä huppupäisen läsnäolosta ja merkityksestä kuin kuljettajakin. Viimeistä edellisellä pysäkillä, jolla viimeiset autossa olleet matkustajat huppupäistä lukuunottamatta jäivät pois, bussinkuljettaja huomasi, että huppupäinen yliviivasi kirjastaan saman määrän rivejä kuin matkustajia oli noussut kyydistä. Tämä sai hänet pohtimaan huppupäisen, jota hän edelleenkin piti tarkastajana, aikeita ja oman työnsä laatua entistäkin kiivaammin. #
Sitten bussi saapui linjan viimeiselle pysäkille, kyydissään nyt kuljettajan lisäksi enää vain huppupäinen. #
“Päätepysäkki”, kuljettaja sanoi, “tässä teidän on jäätävä pois.” #
Silloin huppupäinen viivasi kirjastaan vielä yhden rivin, sivun viimeisen. Sitten hän sulki kirjansa ja kohotti hieman päätään. “Olette erehtynyt”, hän sanoi. “Minä en koskaan jää kyydistä. Tämä on se pysäkki, jolla te nousette pois.” #
Tämä tarina on häiritsevä. Se jää vaivaamaan mieltä. Onnittelut.