KP
#1267. Torstai, 27. tammikuuta 2005 klo 18.17.07, kirjoittanut Jani. 0
Aina yhtä ystävällinen psykiatri. Olisin halunnut sanoa lähtiessäni, että uusi, kodikas, pieni, ja symmetrisempi huoneensa sopii hänelle paljon paremmin kuin entinen, natisevalattiainen ja liian vinokattoinen, mutta en sitten tohtinut, tai ei oikeastaan ollut tilaisuuttakaan. #
Niin, siitähän se johtui, ei ollut sopivaa tilaisuutta. #
Vaikka tuskinpa hänen päivänsä nyt sen johdosta oli paljon huonompi, etten sitä sanonut, mitä ajattelin. Tuolla mitättömällä eleellä olisin ehkä vain halunnut jotenkin vastata siihen ystävällisyyteen, jota aina tunnen hänestä huokuvan. Kuuntelua, ymmärrystä, kannustavia kysymyksiä silloin, kun en oikein itse uskalla tulla ääneen. #
Ehkä samasta syystä haluaisin aina tarttua tietokoneeseensa kun uutta aikaa sovitaan; kiitollisuudesta, halusta tehdä vastineeksi jotain, minkä tiedän osaavani yhtä hyvin, kuin hän osaa ja tekee oman työnsä. Kokeneena tietokoneenkäyttäjänä saisin sen ajan itse itselleni varatuksi varmasti ainakin useita sekunnin murto-osia nopeammin kuin hän. #
Tämä merkintä julkaistiin alun perin Kuolleenasyntynyt-blogissa. Uudelleenjulkaisu marginaalissa tapahtui 18. kesäkuuta 2005 klo 16.21. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]18.6.[/klo] 16:21 Julkaisin marginaalissa.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.1.2007[/klo] 20:13 Nykyaikaistin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #