I must skip town. Hel­sin­kiin, Hel­sin­kiin. Pik­ku­vel­jen kans­sa tse­ka­taan pik­ku­kau­pun­gin kau­pat. I’ll be back… tänä ilta­na. #

(Luo­ja, että aikai­nen herä­tys saa aikaan huo­noa teks­tiä. Sii­tä se joh­tuu. Täl­lä ker­taa.) #

Ilta­päi­väl­lä on jotain huol­to­toi­men­pi­tei­tä pal­ve­lun­tar­joa­jal­la­kin, mut­ta en ole ihan var­ma vai­kut­ta­vat­ko ne sai­tin toi­mi­vuu­teen. #

“Se lumi onkin var­maan tosi puhdasta.”
- äiti lun­ta syö­väl­le lap­sel­le bus­si­py­sä­kil­lä 27.1.2005 #

“Nykyi­sin on kui­ten­kin psy­ko­lo­gi­ses­ti toden­net­tu, että lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia. He koke­vat sen itse­ään koh­taan suun­tau­tu­va­na pilk­ka­na, mikä ei lisää lap­sil­le suo­ta­vaa hyvää itse­tun­toa.” #

Pää­kir­joi­tus: Sivun­täy­tet­tä (Uusi Nai­nen 6/2003; koros­tuk­set omia­ni) #

“[…] lap­set eivät kui­ten­kaan pää­tök­sen­teon kyp­syy­del­tä ole aikui­sia. Lap­set eivät ymmär­rä iro­ni­aa, käsit­tä­vät vies­tit kon­kreet­ti­ses­ti […]” #

Kulut­ta­jan­suo­ja: Las­ten vuo­si­sa­ta ohi- lap­sis­ta on tul­lut pie­niä aikui­sia? (koros­tus oma­ni) #

No niin kaik­ki aikui­set, var­sin­kin te, joil­la on lap­sia, tai jot­ka suun­nit­te­let­te sel­lai­sia jos­kus hank­ki­van­ne, tois­ta­kaa­han peräs­sä: #

Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itsetuntoa.
Lap­set eivät ymmär­rä sar­kas­mia eivät­kä iro­ni­aa. Sar­kas­mi ja iro­nia vahin­goit­ta­vat lap­sen itse­tun­toa. #

- Tie­dät­te­hän, että jos jota­ku­ta säi­käyt­tää kovin usein, hän muut­tuu hel­pos­ti näky­mät­tö­mäk­si, sanoi Tuu-tik­ki pis­täen suu­hun­sa maa­mu­nan, joka muis­tut­ti pien­tä muka­vaa lumi­pal­loa. Nojaa. Tuo­ta Nin­niä säi­kyt­te­li pahas­ti eräs täti, joka oli otta­nut tytön hoi­viin­sa, vaik­kei pitä­nyt hänes­tä. Tapa­sin tädin, ja hän oli kau­hea. Ei vihai­nen, käsi­tät­te­kö, sel­lai­sen­han voi ymmär­tää. Hän oli vain jää­tä­vän kyl­mä ja iro­ni­nen. #

- Mitä on iro­ni­nen? kysyi Muu­mi­peik­ko. #

- No, kuvit­te­le, että liu­kas­tut johon­kin lima­sie­neen ja läsäh­dät istu­maan kes­kel­le puh­dis­tet­tu­ja sie­niä, sanoi Tuu-tik­ki. Tie­ten­kin odo­tat äiti­si suut­tu­van, se oli­si luon­nol­lis­ta. Mut­ta ehei, hän­pä ei suu­tu­kaan, sanoo vain kyl­mäs­ti ja muser­ta­vas­ti: Ymmär­rän että tuo on sinun käsi­tyk­se­si tans­si­mi­ses­ta, mut­ta oli­sin kii­tol­li­nen, ellet tans­si­si ruo­as­sa. Suun­nil­leen sel­lais­ta on iro­nia. #

- Hyi, miten epä­miel­lyt­tä­vää, sanoi Muu­mi­peik­ko. #

- Eikö ole­kin, myön­si Tuu-tik­ki. Ja juu­ri tuol­la taval­la tämä täti puhui, hän oli iro­ni­nen aamus­ta iltaan. Lopul­ta lap­sen ääri­vii­vat alkoi­vat häi­pyä ja hän muut­tui näky­mät­tö­mäk­si. Vii­me per­jan­tai­na hän­tä ei näky­nyt enää ollen­kaan. Täti antoi hänet minul­le ja sanoi, ettei hän todel­la­kaan voi huo­leh­tia suku­lai­sis­ta, joi­ta hän ei edes näe. #

Tove Jans­son: Näky­mä­tön lapsi
WSOY #

lai­naus
Muu­ri­kin mie­li­ku­vi­tus­kut­ku­tus #

Joko se nyt menee peril­le? Vai pitää­kö lyö­dä? #

Ette te kui­ten­kaan vie­lä­kään tajua, mitä on sar­kas­mi ja mitä on iro­nia. Ja vaik­ka te sen tajuai­sit­te, ette te kui­ten­kaan tajua sitä, että juu­ri te olet­te sar­kas­ti­sia tai iro­ni­sia, juu­ri tei­dän lap­sen­ne kär­si­vät tei­dän sar­kas­min­ne, tei­dän iro­nian­ne seu­rauk­set myö­hem­mäl­lä iäl­lään. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-07-28 8:26[/klo] Pois­tin kuvan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Aina yhtä ystä­väl­li­nen psy­kiat­ri. Oli­sin halun­nut sanoa läh­ties­sä­ni, että uusi, kodi­kas, pie­ni, ja sym­met­ri­sem­pi huo­neen­sa sopii hänel­le pal­jon parem­min kuin enti­nen, nati­se­va­lat­tiai­nen ja lii­an vino­kat­toi­nen, mut­ta en sit­ten toh­ti­nut, tai ei oikeas­taan ollut tilai­suut­ta­kaan. #

Niin, sii­tä­hän se joh­tui, ei ollut sopi­vaa tilai­suut­ta. #

Vaik­ka tus­kin­pa hänen päi­vän­sä nyt sen joh­dos­ta oli pal­jon huo­nom­pi, etten sitä sano­nut, mitä ajat­te­lin. Tuol­la mität­tö­mäl­lä eleel­lä oli­sin ehkä vain halun­nut joten­kin vas­ta­ta sii­hen ystä­väl­li­syy­teen, jota aina tun­nen hänes­tä huo­ku­van. Kuun­te­lua, ymmär­rys­tä, kan­nus­ta­via kysy­myk­siä sil­loin, kun en oikein itse uskal­la tul­la ääneen. #

Ehkä samas­ta syys­tä haluai­sin aina tart­tua tie­to­ko­nee­seen­sa kun uut­ta aikaa sovi­taan; kii­tol­li­suu­des­ta, halus­ta teh­dä vas­ti­neek­si jotain, min­kä tie­dän osaa­va­ni yhtä hyvin, kuin hän osaa ja tekee oman työn­sä. Koke­nee­na tie­to­ko­neen­käyt­tä­jä­nä sai­sin sen ajan itse itsel­le­ni vara­tuk­si var­mas­ti aina­kin usei­ta sekun­nin mur­to-osia nopeam­min kuin hän. #

Tämä mer­kin­tä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gis­sa. Uudel­leen­jul­kai­su mar­gi­naa­lis­sa tapah­tui 18. kesä­kuu­ta 2005 klo 16.21. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.6.[/klo] 16:21 Jul­kai­sin marginaalissa.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.1.2007[/klo] 20:13 Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #