Uni: hevosen paluu!
#952. Keskiviikko, 9. helmikuuta 2005 klo 12.36.09, kirjoittanut Jani. 0
Tämä alkoi rannalta ja tietoisuudesta, että tulossa on voimakas myrsky, jonka vuoksi ranta muuttuisi pian vaaralliseksi kun aallot kasvaisivat myrskyn myötä valtavan suuriksi. Lähdin kävelemään rantaa pitkin (yksin) ja yhtäkkiä huomasin hevosen makaamassa rantavedessä. Luulin ensin, että se oli kuollut, mutta kun kävelin vähän lähemmäksi, näin, että sen silmä liikkui, ja se oli siis elossa! #
Ennen kuin ehdin tehdä mitään sen enempää, paikalle sattui myös joukko joitain muita ohikulkijoita (taisivat olla 1800-luvun lännenmiehiä), jotka hekin huomasivat hevosen ja rupesivat tökkimään sitä kepeillä nähdäkseen, lähtisikö se liikkeelle. Minua suututti, koska mielestäni joko hevonen olisi pitänyt lopettaa, tai sitten paikalle olisi tarvittu jonkinlainen nosturi sen auttamiseksi, sillä ajattelin, ettei se hevonen siinä rantavedessä makaisi, jos pystyisi liikkumaan. Joka tapauksessa myrsky oli tulossa, ja tiesin, että hevonen hukkuisi, jos ei sitä pian saataisi pois siitä makaamasta. #
Ja eiköhän vaan, juuri kun sain tämän ajatukseni loppuun, se hevonen yhtäkkiä pompannut pystyyn ja kiivennyt ylös sen rannan törmää, ilmeisesti hieman arastellen vain yhtä jalkaansa. Törmän päällä oli tasanko, jolle minäkin menin sen perässä, ja tässä vaiheessa se hevonen oli muuttunut japanilaiseksi mieheksi. Siis ulkonäöltään, henkisiltä ominaisuuksiltaan se oli yhä hevonen, ja oli itsekin ilmeisen hämmentynyt yhtäkkisestä olomuodonmuutoksestaan (se katseli mm. käsiään ihan kummissaan). #
Sitten paikalle ilmaantui iso joukko muita japanilaisia, jotka yrittivät ottaa hevosjapanilaisen kiinni, ja yksi saikin lassottua narun sen kaulan ympärille. Lasson myötä japanilaiset muuttuivat ei-fyysisesti myöskin osittain lappalaisiksi. Minusta tuntui unessakin kummalta katsella, kun sitä miestä kohdeltiin kuin hevosta, siis, että sille puhuttiin kovaan ääneen selkeitä sanoja ja kun se oli saatu kiinni, sitä taputeltiin poskelle oikein voimien takaa. #
Sitten paikalle tuli heimon poppamies (tässä vaiheessa lappalais-japanilaiset olivat siis lisäksi myöskin osittain intiaaneja), joka sätti heimon miehiä siitä, että nämä olivat suhtautuneet hevosen etsimiseen lepsusti ja touhunneet mieluummin jotain tyhjänpäiväistä, sillä hevosella oli ollut kaiketi vain joku kivensirun tapainen yhdessä jalassa, joten siitä tulisi vielä ihan hyvä hevonen, mutta se olisi kuollut jos satunnaiset lännenmiesohikulkijat eivät olisi sitä sattuneet tökkimään kepeillä. #
Toivottavasti tämä uni ei kertonut vain toiveista (toissailtana toivoin näkeväni hevosunia) vaan jostain, mitä on tekeillä pääni sisällä. Harmi, ettei tähän liittynyt yhtä voimakkaita tunteita kuin edelliseen hevosuneen, mikä olisi puhunut sen puolesta, että yhtä syvästi sisäisissä asioissa liikutaan. #