Foucaul­tia olen nyt luke­nut tois­ta sataa sivua, ja tapah­tu­nut tähän men­nes­sä: #

• Ran­gais­tuk­sil­la pyrit­tiin todis­te­le­maan kunin­kaan­val­lan yli­ver­tai­suut­ta sitä vas­taan rik­ko­vaan mität­tö­mään yksi­löön nähden.
• Uudis­tus, jon­ka myö­tä ran­gais­tus­ten teh­tä­vä muut­tui ope­tuk­sel­li­sek­si, varoit­ta­van esi­mer­kin asettamiseksi.

Ja sii­nä kaik­ki. Mik­si hel­ve­tis­sä tuon sano­mi­seen tar­vit­tiin mel­kein kak­si­sa­taa sivua? Minä en jak­sa näi­tä jaa­rit­te­lu­ja! Ja kaik­ki kidu­tus­ku­vauk­set­kin se on heti alun jäl­keen kar­pe­loi­nut pois. Pak­ko oli pala­ta sana­ris­ti­koi­hin ves­sa­viih­tees­sä, mut­ta sii­nä Kir­pus­sa­kin oli heti kan­nes­sa sana AKKU, jon­ka vih­jee­nä oli kuva latu­ris­ta. Per­ke­le. #

Nukuin­kin kak­si­tois­ta tun­tia perin­teis­ten kym­me­nen sijas­ta vii­me yönä. Ilmei­ses­ti uudel­leen aloit­ta­ma­ni kun­toi­lu oli sit­ten uuvut­ta­nut kehoa hie­man enem­män kuin olin arvioi­nut. #

Muu­ten on kaik­ki hyvin. #