marginaali

Pyllyni palaa, Mikael! Tuo hikoilunestoa!

#972. Sunnuntai, 13. helmikuuta 2005 klo 23.58.53, kirjoittanut Jani.

Kau­hia klisé-kokoel­ma koko Beck-elo­ku­va (tyy­liin “You’­re off the case, kuu­ma-Kal­le!”), mut­ta löy­tyi­pä­hän yksi kak­soi­so­len­to: #

Michael Keaton Mikael Persbrandt
Mikael Persbrandt… …Mic­hael Keaton
 
•)) 4 kommenttia postaukselle Pyllyni palaa, Mikael! Tuo hikoilunestoa!. ↩
  1. #724. Maanantai, 14. helmikuuta 2005 klo 0.37.25, kirjoittanut Kuuluttaja.
    Kuuluttaja

    Gun­vald on aina ollu mun idoli.

  2. #725. Maanantai, 14. helmikuuta 2005 klo 1.50.09, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Gun­vald… hihi­hi­hi­hi­hi! Gun­vald! Mitä? Ei äiti, ei kel­lo oo vie­lä pal­jon! En haluu men­nä nuk­ku­maan! äääÄÄÄ

  3. #726. Maanantai, 14. helmikuuta 2005 klo 8.41.48, kirjoittanut Lord Boredom.
    Lord Boredom

    Piti­hän se arva­ta, että kun saan jon­kun hou­ku­tel­tua kat­so­maan jotain, niin ei elo­ku­va ole­kaan miten­kään sii­tä par­haim­mas­ta pääs­tä. Tosin vaik­ka kysees­sä oli­kin ehkä sar­jan huo­noim­piin kuu­lu­va, niin ei sil­ti­kään kysees­sä ollut huo­no, vaan lähin­nä kat­sot­ta­va. Kuvauk­se­si Gun­vald the Kaka­ras­ta osuu nap­piin. Van­hem­pien elo­ku­vien (90-luvun alun) Gun­vald oli nii­ni­kään vit­tu­mai­nen, mut­ta ei kakara.

    Aina minul­le käy näin. Sain jos­kus van­hem­mat kat­so­maan Baby­lon 5:ttä, ja aivan joka ker­ta tuli joku todel­la huo­no jakso.

  4. #727. Maanantai, 14. helmikuuta 2005 klo 10.01.55, kirjoittanut Jani.
    Jani

    L.B.: Joo, olin toki jo tuo­ta kat­soes­sa val­mis anta­maan sijaa epäi­lyl­le sii­tä, että kysees­sä oli hei­kos­ti onnis­tu­nut jak­so. Kyl­lä tuos­sa ilmi­sel­vää poten­ti­aa­lia oli, sil­lä yleen­sä­kin kotoi­sam­piin mai­se­miin sijoit­tu­vat polii­si­ju­tut ovat mie­len­kiin­toi­sem­pia kuin ame­rik­ka­lai­set esikuvansa.

    Esi­mer­kik­si se polii­sien mur­ha ja uhrien löy­ty­mi­nen sii­nä alku­puo­lel­la oli­vat minus­ta sel­lai­sel­la taval­la teh­ty­jä koh­tauk­sia, että ne oli­vat vai­kut­ta­vam­pia kuin oli­si­vat olleet ame­rik­ka­lai­ses­sa sar­jas­sa. Tämä oli­kin mie­les­tä­ni syn­key­des­sään pikem­min­kin lähem­pä­nä brit­ti­läi­siä sar­jo­ja, ja nehän ovat tun­ne­tus­ti rautaa.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.