Mik­si nyt on (tai vii­si vuot­ta sit­ten oli) muo­tia mie­hen näyt­tää sil­tä kuin mum­mu mat­kal­la pyhä­kirk­koon? En tiiä, mut­ta rupe­sin minä­kin sen muo­din huo­rak­si kun ale­hyl­ly antoi sii­hen tilai­suu­den. Minus­ta hir­vi­lii­vi oli kyl­lä pal­jon katu-uskot­ta­vam­pi. #

 #

Koh­ta se kaik­ki vyö­ryy pääl­le. Teen niin kuin aina, täy­tän tyh­jiö­tä kon­kreet­ti­ses­ti, syö­mäl­lä. Mut­ta vaik­ka pin­nis­te­len niin, että pääs­sä sähi­see, en voi pitää nii­tä aja­tuk­sia pois­sa. Vii­mei­nen sana, vii­mei­nen teko, vii­mei­nen päi­vä, vii­mei­nen yö. Vii­mei­nen. Ennen lop­pua. Sitä ennen oli, sen jäl­keen ei enää ole. Lop­pu. Katoa­mi­nen. Ole­van päät­ty­mi­nen, muut­tu­mi­nen ole­mat­to­mak­si. #

Minun täy­tyy pae­ta, kemi­aan, kau­pun­kiin. #

“Make-belie­ving we’re toget­her,
that I’m shel­te­red by your heart.
but in and out­si­de I’ve tur­ned to water
like a teardrop in your palm.
And it’s a hard winter’s day, I dream away. #

It must have been love but it’s over now,
it was all that I wan­ted, now I’m living wit­hout.
It must have been love but it’s over now,
it’s whe­re the water flows, it’s whe­re the wind blows.” #

Roxet­te: It Must Have Been Love #

Tämä mer­kin­tä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gis­sa. Uudel­leen­jul­kai­su mar­gi­naa­lis­sa tapah­tui 18. kesä­kuu­ta 2005 klo 16.28. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.6.[/klo] 16:28 Jul­kai­sin mar­gi­naa­lis­sa. Vii­la­sin muo­toi­lua. Lisä­sin tie­dot kappaleesta.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.1.2007[/klo] 20:05 Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Se, joka on kuin hai oli­si purais­sut toi­sek­sia­lim­man kyl­ki­luun ja navan välis­tä val­ta­van liha­kim­pa­leen ja syö­nyt puo­let sisäe­li­mis­tä­ni, ja suus­sa mais­tuu veri, ja kui­ten­kin kaik­ki, mitä on tapah­tu­nut, on vain oman pään sisäl­lä? Kun kyy­nel valuu sil­mä­kul­mas­ta, mut­ta se tapah­tuu kuin väki­sin, kos­ka oikeas­ti sisäl­lä on vain tyh­jää, eikä se, mitä tun­tee, ole surua, vaan niin hir­vit­tä­vää tus­kaa, että sen ilmai­su­na kyy­ne­leet ovat nau­ret­ta­van mität­tö­mät. Mikä ihmeen tar­koi­tus sel­lai­sen tun­teen ole­mas­sao­lol­la voi olla? Ei sel­lai­sen koke­mi­ses­ta ole ihmi­sel­le mitään hyö­tyä, eikä se suo­je­le ihmis­tä mil­tään, vaan se itses­sään on se, mil­tä ihmi­sen pitäi­si itse­ään suo­jel­la. #

Mut­ta jos itse­suo­je­lu epä­on­nis­tuu, mik­si ihmi­sen keho, tun­ne-elä­mä ran­kai­see miel­tä sii­tä, sil­lä sii­tä ran­kai­sus­ta ei ole mitään hyö­tyä? Päin vas­toin, sil­loin ihmi­nen muut­tuu vaa­ral­li­sek­si pait­si itsel­leen, myös kai­kil­le ympä­ril­lään ole­vil­le. Teo­ria­ni mukaan tämä on se syy, mik­si masen­tu­nut kokee pakon­omais­ta tar­vet­ta eris­täy­tyä muis­ta ihmi­sis­tä riip­pu­mat­ta sii­tä, miten sosi­aa­li­nen ihmi­nen on läh­tö­koh­tai­ses­ti ollut; vahin­ko­jen mini­moi­mi­sek­si popu­laa­tios­sa sit­ten, kun sisäl­lä kat­kea­mi­sen het­kel­lä virit­ty­nyt ydin­pom­mi räjäh­tää. #

Näin ollen ainut todel­li­nen kei­no vapau­tua äiti luon­non orjuu­des­ta on vie­dä se pom­mi ihmis­ten kes­kel­le, tuho­ta mah­dol­li­sim­man mon­ta kans­saih­mis­tä itsen­sä muka­na. #

Tämä mer­kin­tä jul­kais­tiin alun perin Kuol­lee­na­syn­ty­nyt-blo­gis­sa. Uudel­leen­jul­kai­su mar­gi­naa­lis­sa tapah­tui 18. kesä­kuu­ta 2005 klo 16.25. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.6.[/klo] 16:25 Jul­kai­sin marginaalissa.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.1.2007[/klo] 20:11 Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #