Perikato
#1023. Keskiviikko, 2. maaliskuuta 2005 klo 10.19.39, kirjoittanut Jani. 16
Koska tällä viikolla ei ollut terapiaa, piti keksiä sen tilalle joku keino tappaa tiistai-ilta. Niinpä läksin katsomaan Der Untergangin. Etukäteen hiukan arvelutti kun huomasin, että Firefoxissa ei Finnkinon lippukauppa jostain syystä toiminut (väitti istunnon vanhenneen), kaikki parhaat paikat olivat varattuja ja kallistakin se lisäksi olisi (iltaelokuvana yhdeksän euroa). Ajattelin kuitenkin tulevani kaheliksi täällä muutoin, joten päätin mennä siltikin, ja olen kyllä näin jälkikäteen arvioituna erittäin tyytyväinen, että päätin. #
Lyhykäisyydessään… ei vaan koko pituudessaan suosittelen tätä erittäin lämpimästi. Tämän parissa vierähti ehkäpä elämäni nopeimmat kaksi tuntia 36 minuuttia. #
Vaikka Hitler ei käynyt elokuvan aikana kertaakaan kakalla, Traudlin silmin nähtiin kyllä yksi syömiskohtaus hyvin läheltä ja se on minun silmissäni aina ollut vähintään yhtä intiimi ja häpeällinen tapahtuma; siinä kohtaa minun kävi suorastaan Hitler-reppanaa sääliksi. Luultavasti minä säälin ketä tahansa, jonka näen mättävän ruokaa sisuksiinsa, joskin nyt kun on noin sanonut Hitleristä, ei liene mitään maallisia hahmoja, joiden säälimisestä kertominen voisi siinä ilmaistun säälin määrän enää ylittää. #
Pitäneekin korostaa, että minähän en puhuessani tässä elokuvasta tietenkään puhu oikeista ihmisistä vaan elokuvan hahmoista, ja vain se, että elokuva perustuu tosiasioihin yhdistää elokuvan hahmot oikeisiin ihmisiin. Niinpä, kun esimerkiksi sanon, että Albert Speer oli Hitlerin hännystelijöistä ehkäpä tervejärkisin ja suoraselkäisin, sitä ei pidä ottaa käsityksenäni todellisesta Albert Speerista; kyse on elokuvan Speer-hahmosta. #
Elokuvan Speer oli siis rohkea ja ovela, ja rohkeudesta ja pelkuruudesta tämä elokuva kertoikin ehkäpä enemmän kuin mistään muusta; vaikka Hitlerin mielenterveys järkkyi loppujen lopuksi jo ihan päivän selvästi, ja hän oli enää vanha ja kuihtunut, joskin kyllä kärttyinen, haamu, kokonainen huoneellinen SS:n kovanaamaisimpia upseereita ei uskaltanut syrjäyttää häntä, vaikka hän itse jo jossain vaiheessa suoraan kehotti näitä tekemään mitä itse tahtovat. Vain myöhäisessä vaiheessa sisäpiiriin tulleella tykistönkenraali Weidlingillä olisi ehkä ollut sen verran maalaisjärkeä, että jos tilanne ei olisi jo luisunut niin pitkälle, hän olisi ottanut ohjat käsiinsä jo paljon aiemmin. #
Vaikka yleensä ottaen olen tuskin kovinkaan hyvä arvioimaan näyttelijäntyötä, minusta se oli tässä laidasta lukien hyvää. Das Experimentista tuttujen kasvojen (kuten Christian Berkelin) näkeminen häiritsi jossain määrin, mutta sekään ei niin paljon kuin se, miten paljon Eva Braunia esittänyt Juliane Köhler näytti minusta Eija Vilppaalta (vai Vilpakselta?) ja Birgit Minichmayr Gerdan rooliin puettuna joltain toiselta suomalaiselta naisnäyttelijältä, jonka nimeä nyt en mitenkään saa päähäni. #
Göbbelsin pariskunta lapsineen jäi kyllä mieleen. Tosin elokuvan paskanruskeaan sonnustautuneena imagokonsultilta näyttänyt pr-vastaava/ruskeakieli-Göbbels vaikutti minusta sen verran selkärangattomalta, että heidän itsemurhansa olisi vaikuttanut uskottavammalta, jos vaimo olisi vetänyt liipasimesta ensin. Molemmat taisivat rakastaa Hitleriä vähän enemmän kuin mitä voisi pitää normaalina. #
Ai niin, ja onhan se kerrassaan mahtavaa kuulla, kuinka natsit kerrankin puhuvat ihan rehellistä saksaa eivätkä mitään amerikanenglantia saksalaisittain murtaen. Sitä paitsi yhdessä kohtauksessa puhuttiin myös venäjää. Ah! #
Elokuvateatteriin kertyi ennen elokuvan alkua jostain syystä paljon kaljupäisiä tyyppejä maihinnousukengissä ja maastohousuissa. Luulen, että he olivat tulleet katsomaan elokuvaa “Nalle Puh vs. Möhköfantti - The First Blood”, sillä oikeista, historiallisista tapahtumista he eivät käsittääkseni ole kovinkaan kiinnostuneita. #
Post Scriptum: Se jäi mainitsematta, että tämä oli ensimmäinen näkemäni sotaelokuva, jossa sotaa kuvattiin ensisijaisesti upseereiden ja eritoten sodanjohdon, eikä niinkään rivisolttujen näkökulmasta. Olisi ehkä siistiä nähdä samanlainen elokuva Mannerheimista ja kumppaneista, vai liekö sellainen jo tehtykin ja minulta vain jäänyt näkemättä? Sedis? #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]14:21[/klo] Lisäsin jälkikirjoituksen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Heh, minullakin tuli Vilpas mieleen.