Slutskaja
#1079. Lauantai, 19. maaliskuuta 2005 klo 15.57.35, kirjoittanut Jani. 12
Onko mitään niin kauheata katsottavaa kuin on taitoluistelu? Nuoret, hauraan näköiset tytöt tekevät parhaansa näyttääkseen sulokkailta ja iloisilta jäällä, samalla, kun selostamosta kommentaattori (tyypillisesti nainen) luettelee “kaksoistrippi-kolmoistulppi-oijoijoijoi” ja sitten istutaan ja odotellaan pisteitä ja sitten pääsee itku kun ne viimein tulevat, olivat ne hyvät tai eivät, varsinkin jos eivät (jos “kolmoislutzin” jälkeen tuli “oijoijoi”). Kun ne hentoiset pienet tyttörukkarievut ovat sen näköisiä, että eiväthän ne ikinä voi siitä toipua, kun yrittivät parhaansa näyttää kovin sulokkailta ja taitavilta ja sitten jury jyrääkin itsetunnon synkeän lihamyllyn läpi ja jättää jäljelle vain pieniä, sulokkaita sirpaleita, verta ja kyyneleitä. #
Jos minä osaisin piirtää niin kuin zombie, piirtäisin neljän kuvan stripin. Kuvissa ensimmäisestä kolmanteen taitoluistelija renkistelisi jalat oikosenaan tuomaristoon päin. Neljännessä tuomaristo (kolme tuomaria, joista keskimmäinen nainen) näyttäisi pisteet kylteillä. Ensimmäisen kyltissä olisi ykkönen, toisen kyltissä nolla ja kolmannen kyltissä nolla ja ykkönen päällekäin. #
Minä katson aina taitoluistelua aivan kauhuissani juuri tuon oijoin takia. Jokainen hyppy on yhtä tuskaisaa jännitystä. Mutta eilen kyllä ihastuin jäätanssiin juuri oijoitten puuttumisen takia. Oli enemmän koreografiaa ja luottamusta siihen, että luistelijat pysyvät pystyssä, koska jäätanssista puuttuvat pääasiassa luonnonlakien vastaiset hyppelyt.
syks.: Minäkin hetkittäin kykenen kyllä näkemään sen kilpailijoiden puolesta jännittämisen läpi sen hienouden, mikä siinä on. Yleensä tosin en, ja jossain permantovoimistelussa, niistä mitkä-ne-nojapuut-onkaan puhumattakaan, se on sitten jo aivan mahdotonta koska sitä joutuu jo pelkäämään ihan fyysisiäkin loukkaantumisia ja raajojen vääntymisiä.
Minä pidän nimenomaan jäätanssista. On kivempi katsella jäällä paria, joka tanssii keskenään.
Melkein tuota edellistä kommenttia kirjoittaessani näköjään paljastin, että jäätanssi ja taitoluistelu olivat päässäni ihan sekaisin, mutta onneksi en kuitenkaan.
Ai niin, sitten on se venäläinen taitoluistelijapoika, se joka näyttää ihan muinaiselta prinssiltä. Hurmaava tapaus. Mutta oijoit pelottavat silloinkin, ehkä vielä enemmän kun luistelijasta erityisesti tykkää. Loppunäytöksiä on kiva katsoa sen vapautuneisuuden takia. Ei tule yleensä oijoita.
syks.: Plushenko? Siinä on kyllä tosiaan jonkun trubaduurin, satuprinssin tai muun sukkahoususankarin (supersankarit poislukien) näköä. Onkos loppunäytökset niitä joita ei arvostella mitenkään? Meinasin siitä itsekin sanoa, että niillä on joitain semmosia esityksiä, joita ei arvostella ja ne ovat minusta hyviä justiinsa siksi kun ei haittaa vaikka kupsahtaisivatkin joten eivät yleensä kupsahda.
Juuri tuo hurmaava lapsuussatujen prinssin prototyyppi :) (kiitos sivuvinkistä!). Niin, loppunäytöksiä ei arvioitseta, joten siellä ei kuulu useinkaan oijoita.
t.valvova majakanvartija
Minua huvitti se nillitys Slutskajan “kompuroinnista”. Sehän tuli hypystään alas niin, että koukkasi päällään melkein jäätä (siis, ei sen pää ollut vaarassa osua jäähän, mutta en osaa kuvailla koukkausta muuten). Se oli tietysti virhe sikäli, että hypystä on vain yksi oikea tapa tulla alas, mutta minusta se oli hieno ja erikoinen alastulo! En sitten tiedä, onko sen tekeminen kuinka vaarallista, mutta näkisin mieluusti enemmänkin noita erikoisuuksia.
Loppunäytökset onkin parhaita! KErma luistelemassa eikä kukaan kuuluttaja nillitä siinä, että oivoi, nyt sen käsi koski jäätä. Ja loppunäytöksissä saa tehdä sellaista, mitä ei kilpailussa saa, esim. se Philip (tai filip, en muista) Candeloron tempaus, jossa se pyöri risti-istunnassa jäällä. Candeloro oli kyllä muutenkin sellainen kommeljanttari, että. :)
Arawn: Itse asiassa taisinkin nähdä tuon ja kauhistelin juuri sitä, miten lähellä se oli lyödä päänsä, mutta aika taitavasti se kieltämättä naamioi sen osaksi esitystä. Niitä sääntöjähän väännetään käsittääkseni osittain juuri siinäkin tarkoituksessa, etteivät temput kehity hengenvaaralliseen suuntaan, mikä on väistämätön kehityssuunta silloin, kun kilpailu on ankaraa ja näyttävyydestä palkitaan.
Tykkäsin edellisestä snooker-turnauksestakin juuri siksi, kun siinä ei ollut suomenkielistä selostajaa, ja ne brittiselostajat eivät vähääkään sortuneet siihen jeesusteluun (“aijAIJAIAJJAAIIAJVOIVOIVOIVOI, ÄÄHHHHHHHH”) mitä suomenkielinen selostaja oikein rakasti, mutta mikä saa katsojan (ainakin minut) suunnittelemaan television äänen mykistämistä kokonaan ottelun ajaksi. Brittiselostajat totesivat suorituksen epäonnistuessa vain kuivakkaaseen tyyliinsä vaikkapa, että “tuota hän ei varmaankaan tarkoittanut”. Ja sillä selvä, ei siinä sen kummempaa, mitä siitä sen enempää kauhistelemaan ja taivastelemaan? Ei mitään!
Kyllä jäätanssi on äärimmäistä teeveeviihdettä, aivan kuin Dr. Phil, mutta eri ääripäästä! Siinä todella on luontoteeveen kaltaista karuutta kun kauniit ihmiset lentävät pitkin poikin parhaansa tehden siellä jäällä, ja sitten munaavat itsensä ja vielä viitsivät hymyillä.
Mua ainakin vituttaisi niin, että lähtisin menemään. Tosin en osaa kyllä luistella, joten mitäpä minä siitä mitään tiedän. On vaan kiva katsoa kimaltavia vaatteita - harakka kun olen.
Harakka: Tiivistit osuneesti sen ytimen, mikä tv-urheilussa minua ylipäänsäkin viehättää: se on tietyn ihmistyypin lajityypillistä käyttäytymistä, parhaimmillaan kuin live-luonto-ohjelmaa!
Jawohl.