Kur­va­sin taas ohi. Täs­sä siis suih­ka­taan maan ääres­tä toi­seen (eikä tämä siis joh­du sii­tä, että­kö oli­sin pääs­syt van­hem­mak­si polit­ru­kik­si van­hem­man polit­ru­kin pai­kal­le - vie­lä). Pysy­väis­luon­toi­sem­min olen takai­sin näil­lä näky­min huo­mi­sil­ta­na eli jak­san­nen suol­taa lisää suolta…aa lisää sit­ten yli­huo­men­na. Täs­sä alla kui­ten­kin eilen hätäi­ses­ti rykäi­se­mä­ni jut­tu. Vali­tet­ta­vas­ti vain nii­tä iäni­kui­sia unia taas, koet­ta­kaa kes­tää. Kii­tos kun jak­sat­te seu­ra­ta! Koko kan­san kuver­nöö­riä sitee­ra­tak­se­ni: aill pii päk, göö­li men. #

Näin unta, että olin menos­sa naa­pu­rin kans­sa gaa­la­ti­lai­suu­teen, jos­sa Kul­tai­set Kuuk­ke­lit jaet­tai­siin (ilmei­ses­ti ne oli­si­vat jon­kin­lai­set kul­tai­set kuuk­ke­li­pys­tit). Naa­pu­ri­ni oli SubTV:n Viih­teen vihol­li­nen, siis se pos­ki­par­tai­nen pul­lon­poh­ja­la­si­mies. Ehdin lin­ja-autoon vain juu­ri ja juu­ri, kos­ka sain pää­hä­ni raa­ha­ta pol­ku­pyö­rä­ni tik­kai­ta pit­kin yli­kul­kusil­lal­le. #

Lin­ja-auto kui­ten­kin eksyi, ja kävi ilmi, että se oli­kin ties min­kä hämä­rä­pe­räi­sen yksi­tyis­yrit­te­li­jän oma lin­ja-auto eikä Jyväs­ky­län lii­ken­teen auto­ja ollen­kaan. Sit­ten auto lopul­ta pysäh­tyi, kun ei kus­ki­kaan tien­nyt enää, mis­sä ollaan. Sii­tä mat­ka jat­kui armei­jan rekan peräs­sä ole­van kär­ryn kyy­dis­sä, ja tote­sim­me sii­nä myös istu­neen van­han kapiai­sen kans­sa, että jos ei muu­hun, niin aina­kin puo­lus­tus­voi­miin täs­sä maas­sa voi aina luot­taa (hah!). #

Kapiai­sel­la oli eri­koi­nen, pit­kän­mal­li­nen pys­sy, joka oli sak­san­pai­men­koi­ran vetä­mäs­sä teli­nees­sä. Hän rupe­si esit­te­le­mään sitä, mut­ta koi­ra nulis­ti val­jais­taan ja juok­si pakoon heti kun ase lau­ke­si. Mies tote­si, että koi­ra on ollut vii­mek­si muka­na seit­se­män vuot­ta sit­ten, joten eipä ihme­kään, jos ei muis­ta­nut, miten kova ääni asees­ta läh­tee. #

Ja se, mitä sil­lä ammut­tiin, oli lau­kais­taes­sa vie­lä nes­te­mäis­tä, sit­ten tah­meak­si ver­kok­si kiin­tey­ty­vää ainet­ta. Joo­pa joo. #