Tytöt, on aika hau­ko­tel­la ja näyt­tää tyl­sis­ty­neel­tä, kun ei tie­dä, mis­tä puhu­taan, ja ehkä on vähän kateel­li­nen olo­kin: nyt tulee armei­ja­jut­tu­ja. #

“Yhdys­val­tain Bag­da­din lähis­töl­le sijoi­tet­tu komp­pa­nia jou­tui vii­me mar­ras­kuus­sa usei­den väi­jy­tys­ten ja tuli-isku­jen koh­teek­si. Omat kaa­tu­neet ja väki­val­lan ali­tui­nen uhka ovat pakot­ta­neet soti­laat pitä­mään kaik­kia pai­kal­li­sia asuk­kai­ta tap­pa­mis­ta suun­nit­te­le­vi­na vihol­li­si­na. FRONTLINE seu­ra­si kuu­kau­den ajan komp­pa­nian his­to­rian vaa­ral­li­sin­ta vai­het­ta.” #

Telkku.com: Ulko­lin­ja: Soti­laa­na Ira­kis­sa #

Jos­tain syys­tä Ulko­lin­jan arkis­to­si­vuil­ta löy­tyy vain edel­li­sen ja ensi vii­kon ohjel­mat (“Bag­dad - on air” ja “Soti­laan sydän”), mut­tei tämän esit­te­lyä. Nimeä­mis­lo­gii­kan perus­teel­la voi kyl­lä vei­ka­ta sen tule­vaa osoi­tet­ta. Ohjel­mal­la on kyl­lä oma­kin, englan­nin­kie­li­nen koti­si­vun­sa PBS:n sai­til­la. #

Kat­soin tuon eilen (par­hail­laan menos­sa on sen uusin­ta), ja jos jätän sen iljet­tä­vän yksi­puo­li­suu­den (jon­ka kuvaus­ryh­mä tosin itse­kin myön­si) huo­miot­ta, jäi jäl­jel­le mie­len­kiin­tois­ta aineis­toa, jon­ka avul­la ver­tai­lin käsi­tyk­siä­ni USA:n soti­lais­ta käsi­tyk­sii­ni suo­ma­lai­sis­ta soti­lais­ta. #

Ensin­nä­kin tuo vah­vis­ti sen jär­kyt­tä­vä­vän epäi­lyk­sen, joka minul­la on ollut jenk­ki­so­ti­lai­den suh­tau­tu­mi­ses­ta työ­hön­sä: sitä tosi­aan, mitä ilmei­sim­min pide­tään työ­nä ihan sii­nä, mis­sä mitä tahan­sa muu­ta­kin, lei­pu­ria tai opet­ta­jaa. Eivät­kä nämä tyy­pit näyt­tä­neet minus­ta ollen­kaan sil­tä, että tämä oli­si min­kään rajun kou­lu­tuk­sen tulok­se­na syn­ty­nyt ehdol­lis­tu­ma. Päin vas­toin, hei­dän viat­to­muu­ten­sa tun­tui pur­sua­van ihan oikeas­ta, luon­tai­ses­ta uskos­ta sii­hen, että näin se on. Tie­dän aina­kin erään, joka moi­ses­ta type­ryy­des­tä ei luul­ta­vas­ti häm­mäs­ty lain­kaan… #

Toi­nen, mikä taval­laan liit­tyy edel­li­seen, oli soti­laan kuo­le­man aiheut­ta­ma reak­tio: sitä käsi­tel­tiin kuin mis­sä tahan­sa toi­mis­to­pa­la­ve­ris­sa. “Pomo” (van­hem­pi esi­mies) tiraut­ti sil­mä­kul­mas­taan kyy­ne­leen ja kehot­ti “työn­te­ki­jöi­tään” puhu­maan asias­ta, itke­mään ja niin päin pois. #

Teki­si mie­le­ni huu­taa, että HALOO! ja räh­jä­tä sii­tä, että mihin­kä täs­sä oikein, äijät, kuvit­te­let­te tul­leen­ne? Tämä voi tul­la yllä­tyk­se­nä, mut­ta sodas­sa kuo­lee ihmi­siä. #

Olen kui­ten­kin val­mis suh­tau­tu­maan ennak­ko­luu­lot­to­mas­ti, ja ajat­te­le­maan, että myös Yhdys­val­tain armei­jas­sa on eri komp­pa­nioi­den välil­lä iso­ja­kin ero­ja. Tämä kau­pun­ki­sis­si­so­ta­pop­poo on luul­ta­vas­ti ihan eri maa­ta kuin jot­kut hyök­käys­so­ta­jou­kot. Aina­kin kuvit­te­li­sin, että jos sil­loin, kun kra­naa­tit ja rake­tit pauk­ku­vat ympä­ril­lä ja luo­dit vihel­tä­vät ilmas­sa (vai oli­ko se toi­sin päin), ruve­taan jokai­sen kaa­tu­neen vuok­si pitä­mään paha­no­lon­pa­la­ve­rei­ta, ame­rik­ka­lai­set sota­jou­kot eivät kos­kaan oli­si pääs­seet esi­mer­kik­si Bag­da­diin saak­ka. #

Enkä minä nyt täl­lä tar­koi­ta sitä, että se itkun­tih­rut­te­lu tuol­lai­ses­sa tilan­tees­sa oli­si pahas­ta ja hal­vek­sut­ta­vaa, vaan vain sitä, että aina­kin se, mitä minä Suo­men armei­jas­sa opin, oli se, että se on. Eli, että aina­kin Suo­men armei­jas­sa on perin­tei­ses­ti rusen­net­tu itke­mi­sen kal­tai­set “heik­kou­de­no­soi­tuk­set” pii­loon. Näh­tä­väs­ti USA:n armei­jas­sa, aina­kin kau­pun­ki­so­ta­jou­kois­sa tilan­ne on päin­vas­tai­nen, ja se voi niis­sä jopa toi­mia­kin. #

Minul­la ei tie­ten­kään juu­ri­kaan ole tie­toa suo­ma­lais­ten ammat­ti­so­ti­lai­den kou­lu­tuk­ses­ta tämän suh­teen, vaan koke­muk­se­ni ovat rau­han­ajan ase­vel­vol­li­sen kou­lu­tuk­ses­sa syn­ty­nei­tä. Mis­tä­pä minä tie­täi­sin, vaik­ka jos­sain Maa­so­ta­kou­lus­sa pidet­täi­siin­kin yhtei­siä hali­tuo­kioi­ta aina, kun kou­lu­tus tun­tuu ran­kal­ta. #

Toi­nen teki­jä, joka täs­sä voi vai­kut­taa, on aika. Käsi­tyk­se­ni suo­ma­lai­sis­ta soti­lais­ta aktii­vi­pal­ve­luk­ses­sa perus­tu­vat kuvauk­siin Suo­men sodis­ta, ja niis­tä nyt on aikaa. Itse asias­sa kuvauk­set ame­rik­ka­lais­so­ti­lais­ta samoil­ta ajoil­ta (esi­mer­kik­si Tais­te­lu­to­ve­rit) anta­vat kuvan, joka vas­taa pal­jon enem­män käsi­tys­tä­ni suo­ma­lais­so­ti­lais­ta. #

“Kai­kil­la heil­lä oli hämä­rä, hitaas­ti tajun­nan taak­se pii­lou­tu­va tie­toi­suus sii­tä, ettei Rii­tao­jan pel­ko ollut miten­kään yksi­näi­nen ilmiö, vaan että se pikem­min­kin oli vain näky­nyt poik­keuk­sel­li­sen sel­väs­ti.” #

Pitää­kö tämä juu­ri erik­seen mai­ni­ta?, s. 64 #