Hitlerin sihteeri
#1125. Sunnuntai, 17. huhtikuuta 2005 klo 14.01.24, kirjoittanut Jani. 6
“Sunnuntai-illan Ykkösdokumenttina nähdään ainutlaatuinen ohjelma Adolf Hitlerin yksityissihteeristä, Traudl Jungesta, joka suostui keväällä 2001 kertomaan ensimmäistä kertaa kameroiden edessä hämmästyttävistä kokemuksistaan.” #
Tämän naisen tarinaan perustuu Perikato, ja pätkä tästä haastattelusta oli itse asiassa liitetty elokuvan loppuun. #
Pitää yrittää muistaa katsoa: TV1 tänään, kello 21.15. #
se vaikutti äärettömän pitkältä dokumentilta! katselin sitä ainakin viiteen otteeseen illan aikana, välillä aina muita kanavia, eikä se naisen puhe loppunut koskaan.
tai sitten nukahdin TV:n ääreen. mistä sitä ikinä voi tietää, mikä on unta ja mikä totta?
Perikatohan siitä tulee. Huoh. Mua niin ahdistaa nuo kaikki natsisaksan aikaiset jutut, että sydäntä puristaa. Olisi hauska tietää, minkälainen sielunvaellus on nyt niillä pahiksilla edessään. Tai sitten en todellakaan haluaisi tietää. Mutta jos tahtoo karman lakiin uskoa, niin toivottavasti ankea ja kamala.
exme: “mistä sitä ikinä voi tietää, mikä on unta ja mikä totta?”
Kiitos kun tällä muistutit, että pitää kirjata viimeöinen uni ylös. Voi jösses sentään että oli taas elämys.
Carma.: Minusta natsien aikaansaannokset on sikäli mukavaa telkkaristakatottavaa, että ne ovat niitä harvoja sen suuruusluokan asioita tässä maailmassa, joiden eettisyydestä kaikki täysjärkiset ovat samaa mieltä (ja niiden, jotka niitä pitävät hyvänä, vähä-älyisyyttä saa pilkata ihan surutta). Toisin sanoen ne eivät ahdista minua niin paljon, koska tiedän, etten ole niiden ahdistaviksi kokemisessani yksin.
Toisin kuin jonkin saatanan koulukiusaamistuomion “periaatteellisen vastustamisen” kanssa; siitä kun tietää, että taatusti löytyy idiootteja, jotka ovat sitä mieltä, että sehän on ihan hyvä vaan. Että periaatteesta.
Periaatteesta. jees. niin, tottahan tuokin puoli on siitä natsimeiningistä, mutta kun olen melko empaattinen ihminen(ainakin itseni mielestä), niin koen niin valtavan tukahduttavaa kauhua niistä asioista, joita juutalaisille tehtiin sinä aikana, että itkuha siinä tulee, kun jotain niistä asioista kertovaa ohjelmaa katsoo.
Carma.: Enpä minäkään itkuntuloa niitä katsoessa kiistä (joskaan en myönnäkään, kun miehethän ei tunnetusti itke).