Muis­tan, kun ajoin yksin autol­la ja näin tiel­lä var­pusia. Siis nii­tä mität­tö­män näköi­siä pik­ku­lin­tu­ja, joi­ta var­sin­kin maa­seu­dun taa­ja­mis­sa maan­teil­lä on jat­ku­vas­ti, ja jot­ka pyräh­tä­vät aina len­toon kau­an ennen kuin vaa­ra uhkaa. #

Nii­tä oli kak­si, ja kun auto­ni jyris­ti nii­tä koh­ti, toi­nen huo­ma­si sen ja len­näh­ti pois. #

Toi­nen ei huo­man­nut. #

Olla luon­non­va­lin­nan väli­kä­te­nä - se on jul­maa. #