Mussun
#1146. Perjantai, 29. huhtikuuta 2005 klo 19.06.55, kirjoittanut Jani. 12
Jo varhain tiesin, että elämälläni on tarkoitus. #
Mulle kans tollanen pöytäliina! Tahtoo tahtoo!!! Minusta tuli ylensyöjä vasta aikuisiällä. Lapsena letut oli kyllä parempia. Nyt ei isä enää paista ja ite ei saa ollenkaan yhtä hyviä aikaiseksi. Miksiköhän miehet aina tekee parhaat letut?
LB: Voih, tuo syömättä jääneiden lättyjen aiheuttama hirvittävä haaskuun tunne!
Norsis: Kuten olen Lordillekin jossain yhteydessä kehaissut, olen The Ultimate Lätynpaistaja. Salaisuuteni ovat ohut taikina, runsas paistinmargariinin käyttö sekä rakkaudellinen huolellisuus, jolla paneudun itse paistamisen aktiin.
Muistelen, että nuo tuollaiset (mitä ne nyt on, vahakangasta?) pöytäliinat olivat minusta jo tuolloin aika kummallisia. Oikeastaan kaikenlaiset pöytäliinat ovat minusta aina olleet aika kummallisia. Siis, että pöydälle puetaan vaatteet, jotta pitäisi sitten syödä mahdollisimman varovaisesti, jotta ei sotkisi pöydän päälle puettua liinaa.
Minusta vahakangasliinat ovat ihania. Helppoja pitää puhtaana ja ei mene pöydän pinta heti pilalle, jos vaikka puukolla vähän osuu (kuten mulla on tapana…) Ja mitä enemmän kukkia ja mitä isompia kukkia ja vihreätä tai ruskeata väriä, sen parempi!
“tavallisia” kankaisia pöytäliinoja en kyllä ymmärrä, ainakaan arkikäytössä.
Minun lättytaikina on aina paksua ja kokkareista ja mulla on huono paistinpannu, niin tietäähän sen sitten, mitä siitä tulee! Ja minulla ei ole oikein minkään asian kanssa rakkaudellista huolellisuutta, kun sählään ja hosun niin hirmuisesti aina!
Byääh, tahdon hyviä lättyjä!
Norsis: Puukolla? Syötkö sinä niin kuin ritarit ja kuninkaalliset ennen vanhaan? :D
Minäpä investoin vasta uuteen paistinpannuun, kun entinen oli vääntynyt niin vinkkuraan että se oli kerralla aina vain semmoiselta kolikon kokoiselta alueelta levyllä. Ja lätynpaisto on Pyhä Seremonia, ei siinä passaa sählätä ja hosua vaikka muutoin niin tekisikin!
Ai jai, taas tekee mieli lättyjä!
Eiku en jaksa käyttää leikkuulautaa ja joskus sitkeää leipää leikatessa saattaa osua pöytään :D Tai jotain muuta yhtä noloa… Mutta joka tapauksessa mun keittiönpöydissä on aina puukon jälkiä.
Siis hä, eikö kukaan muu sohi puukon kanssa keittiössä?
Varsinainen lättymakasiini - ei ne nyt NIIN ihmeellisiä ole? Vai onko? Onko maailmankaikkeuteni perustettu sittenkin aivan väärälle systeemille, että lätyt eivät olekaan kaiken alku- ja loppupiste! Onko elämäni mennyt hukkaan kun en ole tätä ymmärtänyt?!? AARRGH!
No siltikin - vaikka olisinkin väärässä/oikeassa, kuten usein olen, jäätelö on parempaa. Sainkin eilen mojovat naurut vapputunnelmissa, kun söin suurimman jätskiannoksen koko porukasta.
Höh, no onhan mua kaksi.
Carma.: Kyllä se on sillä tavalla, että lätyt ovat alfa ja oomega. Mutta parhaimmillaan ne ovat vaniljajäätelön kera!
Itse asiassa voipi olla, että tuossa kuvassakin mussutan nimenomaan jäätelötuuttia, enkä lättyä jäätelön kera. Mutta samat ainekset, samat ainekset.
No nyt oli pakko kommentoida, kun löysin ihanan, vanhan (tosi vanhan
:-D ) valokuvan sinusta. Taitaapi se olla niin, että lätty on menossa mansikka-, eikä vaniljajäätelön kera makeisiin suihin. Tiedoksi vain, että lättytaikinaan kannattaa lisätä vanilliinisokeria ja lätty maistuu taivaalliselta (ilman vaniljajäätelöäkin..ja vähemmillä kaloreilla)
Lea-Täti: Nyt sinä paljastit yhden lättymestarin salaisuuksista! Vanilliinisokeri on ollut ehdottoman kiinteä osa lättytaikinoitani jo kuukausien ajan, tai itse asiassa se tuo tämänhetkinen on ihan ehtaa vaniljasokeria.
what language is that?
Tämän postauksen kommentointi on suljettu.
Yksi minun vauvaiän muistoista on se, kun söin niin paljon lättyjä, ettei vielä silloin pieni mahani pystynyt niitä sisällään pitämään. Muistan itkeneeni, johtuen luultavasti siitä, että hyvää lättyä meni ihan hukkaan.