“Mut­ta ehkä ei pitäi­si ihme­tel­lä, kun ajat­te­lee, mikä on suo­ma­lais­ten suu­rin san­ka­ri­te­ko. Mitä kovem­pi kän­ni ja mitä hir­veäm­pi kra­pu­la, sen eufo­ri­sem­pia seu­raa­van päi­vän ylis­tyk­set ja kehut. Suo­ma­lais­ta san­ka­ruut­ta on vetää per­se­kän­nit, teh­dä jotain niin älyt­tö­män type­rää, että uni­ver­su­mia­kin hävet­täi­si ja sit­ten ulti­maa­li­ses­sa kra­pu­las­sa suit­sut­taa kai­kil­le kave­reil­le. Jot­ka sit­ten suit­sut­ta­vat takai­sin.” #

Pnm: Suo­ma­lai­sia san­ka­rei­ta #

Tar­vii­ko tähän enää mitään lisä­tä? Ei minus­ta­kaan. Sii­nä­pä se tuli, suo­ma­lai­suu­den ydin tii­vis­tet­ty­nä: tei­ni-iäs­sä aloi­tet­tu sää­lit­tä­vä leik­ki ei kos­kaan lopu. Kumar­ran Arpul­le. #