Korkeasaaressa
#1176. Lauantai, 14. toukokuuta 2005 klo 14.37.34, kirjoittanut Jani. 18
Nykyisin sitä pitää eläimiä nähdäkseen matkustaa isoon kaupunkiin: kävin eilen Jannen ja Heidin kanssa Korkeasaaressa. Otin kuvia. #
En muista, olenko joskus nähnyt Ranualla karhuja, mutta nyt sitten ainakin olen nähnyt niitäkin elävinä. Myös tiikerin näkeminen oli ilman muuta elämys, varsinkin, kun pääsimme sattumalta vähän liian lähelle: joku oli unohtanut portin auki (klassikko) ja eksyimme alueelle, joka ei ollut oikeasti yleisölle tarkoitettukaan. Tiikerin ja meidän välissä oli toki sentään vielä yksi kalteriseinä. #
Ehdoton suosikkini oli kuitenkin ihan toista kaliiberia kuin nämä eläimet: norsuhiiri. #
Korkeasaaren sivut ovat kyllä aika surkeat juuri siltä osin, missä niiden minun mielestäni pitäisi loistaa: joka eläimestä pitäisi olla vähintään yksi kuva nimen kanssa, niin että lajit voisi tunnistaa näin jälkikäteenkin - mieluummin vielä kokonainen esittely tai vähintäänkin se sama, mitä häkkien vierissä, kylteissä lukee (vaikka niidenkin sisältö oli aika vaihtelevaa). Kameran tilaa ja akkua säästääkseni en ruvennut ottamaan kuvia kylteistä (eikä niille tilaa olisi riittänytkään) ja näin ollen en vieläkään osaa nimetä osaa näkemistäni lajeista. #
Eihän vangittujen luonnoneläinten näkeminen tietenkään kovin mukavalta tunnu, vaikka siinäkin on vaihtelua: jotenkin visentin kaltaiset otukset eivät minusta tunnu mitään syömistä ja paskantamista kummempia virikkeitä erityisesti kaipaavankaan, kun taas häkissä nököttävistä linnuista ei voi olla ajattelematta, että ne tarvitsisivat valtavan paljon enemmän tilaa ja avaraa taivasta kuin mitä isoinkaan eläintarha missään pystyy tarjoamaan. Kissaeläimet olivat lämpimällä (vaikkakin vain suomalaisittain lämpimällä, eli etelämaalaisittain vilpoisella) ilmalla luonteelleen ominaisesti lähinnä nukkumispuuhissa retkottaen toinen toistaan rennomman näköisinä luolissaan, mutta voin kyllä kuvitella, että ilman viiletessä riittävästi nekin tarvitsisivat paljon enemmän tilaa voidakseen elää luonteensa mukaisesti. #
Koska Korkeasaaren bussit kulkevat harvakseltaan, menimme ja tulimme osan matkasta kävellen, ja voin kyllä olla tyytyväinen fyysiseen kuntooni: puoli vuotta sitten olisin kuollut sillä matkalla kuusi kertaa. Nyt se vain vähän hengästytti ja sattui selkään (mikä on kai joku sukuvika; meidän ei koskaan olisi pitänyt laskeutua puista eikä varsinkaan nousta kävelemään kahdella jalalla), muttei aiheuttanut lähellekään mitään täydellistä fyysistä uupumusta. #
Varsin tyytyväinen olin myös ylläpitoon: ahdoin itseni pitkästä aikaa taas ihan täyteen ruokaa kun Heidi kokkasi tajuttoman hyvät sapuskat. Sanoin Jannellekin, että jos minulle joku tuollaisia ruokia olisi laittamassa, lihoisin muodottomaksi. Niinpä onkin hyvä, ettei ole. (Niinkuin Repolaisen Mikko sanoi kettukarkeista: “nämähän ovat niitä saatanan pahoja karkkeja!”) #
Siistejä eläimiä! Enpä ole häpeäkseni ikinä Korkeasaaressa käynyt. Linnanmäelläkin kävin ensimmäistä kertaa viime kesänä vain kiertelemässä ja ahmimassa jätskiä ja limsaa (mikä sekin tietysti oikein kivaa, paitsi että ampiaiset häiritsevät herkkuorgasmiani).
LB.: Linnanmäki oli meillä eilen ensin ehdolla ennen kuin tuo Korkeasaari hoksittiin, mutta kun se hoksittiin niin se sitten myös valittiin koska Linnanmäki olisi meillä kahdella nynnyllä (Janne ja minä) mennyt haaskuuseen kun ei kuitenkaan mihinkään helikopteri-oksetusvekottimiin oltaisi noustu.
Niin ja suosittelen kyllä tuolla käyntiä ainakin kerran, jos eläimet kiinnostavat: kolmen euron pääsymaksulle saa taatusti vastinetta.
Aitjaa! Pitää ehkä kesällä sitten oikeasti harkita siellä käyntiä, jos pääsee lomapassilla matkaamaan halki Suomen.
Minulle kyllä kelpaisi oksennusvekottimetkin, mutta sinne ehkä tarvisi jonkun toisen oksennusvekottimista nauttivan seuralaisen.
Ihana tuo norsuhiiri! Ja kuvat ylipäätään :) Nyt tuli sellainen “pakko päästä Korkeasaareen” -olo :D Se on kyllä mukava paikka, tosin viime vierailusta on jo parikin vuotta aikaa.
Kaksi vuotta sitten kiljuin paniikissa maailmanpyörässä ja melkein kusin alleni kummituslinnassa. Assosioin huvipuistot aina kakaroiden vaaleanpunaiseen oksennukseen ja julmettomaan päänsärkyyni. Ei kiva.
Aivan ihana norsuhiiri :)!!!
Norsis: Maailmanpyörä on ainut vekotin, jossa minä tykkään käydä, kun se ei liiku niin vimmattua vauhtia eikä kiepu ja pyöri ja yrrkkh…! Sitä paitsi sieltä ylhäältä saa hyviä valokuvia ;)
Mutta muutoin huvipuistoassosiaationi ovat kyllä kanssasi samat.
syksyinen: Tuo pikku rääpäle on luonnossa… tai elävänä eläintarhassakin ihan sen näköinen, että se on karannut jostain piirretystä!
Olen nähnyt niitä joskus Avarassa luonnossa ja nauroin silloinkin ihan pöljänä ääneen!
LB: Ai niin, varaa opiskelijakortti mukaan sillä se kolme euroa oli opiskelijahinta. Kortti piti näyttää lippua ostaessa mutta sitä lippua ei kyllä tarkistettu missään vaiheessa.
Heh, hiiri oli kyllä söpöinen, mutta mikään ei ole niin söpöä kuin Laiskiaiset! Siinä vasta tukkajumalan taikatemppu, ja jonku muunki yhtä hämärän. Ehkäpä alkuna onkin jokin kammottava Cthulhu-jumaluus. Hyrrr.… Kylmiä väreitä.
HOO! Kokkolaankin tulee maailmanloppuvekotinpuisto käväisemään ja nielemään kieppuviin, äänekkäisiin sisuksiinsa lapsiparkojen rahat. Voisin ehkä mennä possujunaan. Tällä mahalla ei nimittäin juuri mihinkään muualle uskaltaisi mennä.
Mutta eikö kuitenkin olisi hienompi nähdä noita eläimiä luonnossa, ihan oikeina… Esimerkiksi Avarassa luonnossa, televisiosta…
Carma.: Käypä maailmanpyörässä ja tutki myöhemmin, onko jälkikasvussa havaittavissa synnynnäinen immuniteetti korkeiden paikkojen pelolle.
Vt.: On toki, enhän minä sitä sano, että minä tämän tavaksi aion ottaa. Sitä paitsi tuosta ‘eläintarha’-versiosta on sensuroitu kaikki sellaiset Avis-klassikot kuten “yhtäkkiä naaras tarttuu vahvoilla eturaajoillaan kiinni urokseen ja alkaa ahmia sen päätä”, “emo kutsuu jälkikasvuaan, mutta turhaan” ja “uroksen käyttäytyminen voi näyttää julmalta, mutta se yrittää vain varmistaa oman perimänsä säilymisen tulevissa sukupolvissa, kun se räjäyttää itsensä autopommilla poliisilaitoksen edessä kiljuen villisti ELELELELELELELELE”.
Eläintarhan siloisesta näkymästä on siivottu pois myös se, että osa poikasista lopetetaan, kun niille ei löydy sijoituspaikkoja. Silti poikasia annetaan tehdä, sillä yleisöhän rakastaa eläinlapsia.
Lapsena rakastin Korkeasaarta, nykyisin en enää halua mennä. Jotkut lajit viihtyvät silminnähden hyvin, mutta eivät kaikki. Kotieläinpuisto ajaisi aikalailla saman asian yhdistettynä taidokkaisiin luontodokkareihin. Eikä tiikeristä koe mitään olennaista, kun ei ole sen kanssa tasavahvana tilanteessa: tiikeri on puhdasta pelottavuutta, vaikka kieltämättä aikanaan Wienin eläintarhassa näimme tiikerin ruokittaessa puskevan ja kyöhnäävän hoitajaansa onnesta hyristen samalla tavoin kuin minkä hyvänsä kotikissan.
Korkeasaaressa, sen viimeisen kerran kun kävin, ajattelin meitä ihmisiä ahdettuna kaupunkiin sillä tavalla, ettemme uskalla toisiamme katsella vastaantullessamme. Itkin hirviaitauksen luona ja päätin, että tämä laji saa riittää. Kissa osti Nalletikkarin, jotta rauhoittuisin. Luultavasti hän ei onnistunut, koska olen samalla tiellä edelleen.
Todellakin ON mahtavaa nahda elaimia luonnossa,live niinkuin,karhut on jokapaivaista elamaa taalla kesa-aikaan,no liioittelen vain hiukan,kerran kuussa on karhut roskiksilla,niin kauan kun eivat uhkaa ihmisia saavat olla rauhassa.Uhkaat ihmista,siirto tuli nukutuspiikin kera suuren metsan keskelle.3 siirtoa ja olet OUT.Peuran perhanat sitten aina popsii kaikki kukat pihasta…ne tietaa etta kaupungissa EI saa metsastaa.Jos todella haluat wildlifelive suosittelen Youkon-Territoty,incredible,unbelievable.Villit biisonit,grizzly bear=harmaa karhu,suuria ja moni lukuisia ym.ym.elukoita.
Leijonat ja Tiikerit olisi mahtavaa kokea jossain Safarilla,Oh,ja Kiraffit,Elefantit,Norsuhiiret,cute.
Onko mukavampaa katsomista kun Lohen-nousu jokeen,mahtavaa!!Saukon murmutus ja nuotiotuli,meren aava ja lumihuippuiset vuoret…ajatus meni taas Alaskaan.
Kyllähän kaikkien näiden näkeminen luonnossa olisi tietysti ihan jotain muuta. Se nyt on tietysti ihan absurdi ajatus, mutta ison kissaeläimen, kuten tiikerin tai leijonan silittäminen olisi aivan uskomaton elämys: tuntea sen turkki, lihakset ja luut oman käden iholla.
Karhujen näkeminen oli päinvastainen kokemus kuin tiikerin näkeminen sikäli, että ne näyttivät pienemmiltä, kuin olin olettanut. Täysikasvuisen horribilis-uroksen näkeminen voisi siinä suhteessa olla isompi elämys.
Sounds intriguing. Enkä tiedä ollenkaan kirjoitinko tuon oikein - uskon merkityksen menevän perille. Saa nähdä innostunko. Todennäköisempää että ostan hattaran ja saan jonku sokerikohtauksen. Sehän on PELKKÄÄ sokeria. Ja väriä.
epäreilua! olen SUURI tiikereitten fani ja olen aina halunnu nähä niitä livenä! harmi vain, että asun täällä korvessa ja on matti kukkarossa niin hyvinhän sitä lähtee katsomaan tikruja.…harmillista…kivat sivut ja hyvät kuvat!
Kiitoksia. Ja toivottavasti sinäkin pääset joskus näkemään tiikerit ihan elävinä, vaikkapa sitten vain tuolla tavalla kaltereiden lävitse!