Tämä­hän on hyvä! Ostin tämän ihan sil­lä mie­lin, että rahat mene­vät hyvään tar­koi­tuk­seen, ja jos levyl­lä vie­lä vaik­ka sat­tui­si ole­maan pari hyvää bii­siä­kin, niin aina parem­pi, mut­ta täs­sä­hän on mon­ta! #

Skaa­laa on kyl­lä ihan lai­das­ta lai­taan; hevis­tä huu­mo­riin ja ambien­tis­ta ret­ro­pe­li­musiik­kiin. Dance-, trance- tai drum and bass -ver­sioi­ta täs­sä ei ole. En tie­dä, onko sin­kun kak­kos­le­vyn remixeis­sä­kään sel­lai­sia, mut­ta var­maan joku DJ jos­sain päin maa­il­maa on sel­lai­set väsän­nyt. Myös Jus­sin taan­noin lin­kit­tä­mä jazz-ver­sio jää puut­tu­maan, vaik­ka Gris­bin ver­sios­sa on kyl­lä solis­ti­na yhtä her­käl­tä kuu­los­ta­va nei­to­nen. #

Skaa­la voi olla jopa lii­an­kin laa­ja joi­den­kin makuun. Tosin Björ­kin tyy­li on alku­jaan­kin aika radi­kaa­li yhdis­tel­mä monen­lai­sia gen­re­jä, että sikä­li fanit­ta­jis­taan voi­si olet­taa kal­tai­sia­ni seka­syö­jiä ja hiu­kan omi­tui­sen­kin pau­kut­te­lun ystä­viä löy­ty­vän enem­män­kin. Oikeas­taan vain Ran­do­min ver­sio hal­pis-punk-rää­ky­mi­si­neen kuu­los­taa minus­ta kököl­tä. Toi­saal­ta taas skaa­lan laa­juus takaa sen, että vaik­ka kysees­sä on levy, jos­sa on peri­aat­tees­sa sama bii­si kak­si­kym­men­tä ker­taa, se kes­tää läpi­kuun­te­lun ihan hel­pos­ti. #

Lisäk­si Army of Me on Björ­kiä aggres­sii­vi­sim­mil­laan, joten tätä kuun­nel­les­sa ei tart­te itkeä tih­rut­taa niin kuin taval­lis­ten albu­mien­sa sisäl­tä­miä surul­li­sia vii­su­ja kuun­nel­les­sa. #